Sisustamista

Meille tuli sisustustyynyjä, mm. Marimekon lehmät, se on oikeasti kevään muotiväreissä, luonnonvalkoista ja fuksiaa, ihana tyyny. Minä vain en ole sisustusihminen. Siihen on monta syytä, miehelläni ja minulla ei taida olla "silmää" on varmaan suurin syy kodissamme vallitsevaan olotilaan.

 

Marimekon lehmät muuttivat sohvalleni

Meillä on kaikenlaista, sohva, kirjahylly, Itiksestä roskakatoksesta löydetty tupakkapöytä, oikein kaunis, erään asiakkaan kuoltua hänen omaisensa kantoi roskiin kaikenlaista, eteisessä oleva kaunis pikku kaappi pelastettiin roskista. Toki on muutakin, ihan sängyssä nukumme ja pöydän ääressä syömme. Minusta lattialle kuuluu matot ja pöydälle liinat, joten niitä on oltava, aina, ja ikkunalaudalla pitää olla huonekasveja. Kukkiakin riittää, nuorempana tapoin kaiken ennemin tai myöhemmin, nyt hoidan jopa naapurin huonosti voivia kasveja terveiksi.
Kierrätys ja turhan tavaran hankkimisen välttäminen ovat ne asiat, jotka ovat ratkaisseet kotimme sisustuksen, Tilalle hankitaan uutta vain kun entinen menee joko rikki tai menee muuten käyttökelvottomaksi. Paljosta haluaisin luopua, kaikesta en vain voi päättää itse, miehenikin asuu täällä ja kodin täytyy olla mieluinen meille molemmille. Hän ei sentään motkota lankakasseistani, käsitöistäni, lankakoreista ja käsityökirjoista ja lehdistä, jotka minun mielestäni kuuluvat olohuoneeseen. Siistin tarvikkeitani suunnilleen kerran vuodessa, Joulu on aikaa jolloin minäkään en neulo tai virkkaa. Pikkuhiljaa kuitenkin, jo ennen Loppiaista, lankakorit, kassit ja neuleet ovat vallanneet tilan osittain takaisin.