Aamulla herättyäni huomasin olevani ihan flunssainen, nuhaa, päänsärkyä väsymystä ja särkyä kaikkialla. Hiukan ukkelin kanssa arvottiin, kumpi menee kauppaan, en olisi jaksanut millään, kyläreissunkin jouduin perumaan, vaikka olisi ollut niin kiva ystäviä tavata. Minä se sitten jouduin antamaan periksi.
Matkalla kaupoille tapasin pienen itkevän pojan. Koululainen hän oli, reppuja oli mukana kaksin kappalein, olisiko jotain 8-9 vuotias ollut. En voinut vain kävellä ohi, jäin kyselemään mikä hänellä oli hätänä. Olin jo arvannut, että poika asui talossa, jota kutsutaan venäläisten taloksi, koska siellä asuu aika paljon maahanmuuttajia, suurin osa inkerinsuomalaisia.
Aluksi en saanut mitään selvää pojan puheesta, vähitellen selvisi että äiti oli mennyt pikkusisaren kanssa lääkäriin. Poika oli etsinyt mummoa, mutta tämäkään ei ollut kotona, joten hän arveli että mummokin oli mennyt sairaalaan. Käytiin sitten varmuuden vuoksi soittelemassa vielä äidin ja mummon ovikelloa, ei ketään kotona.
Päätin sitten viedä pojan meille, koska hän ei uskaltanut olla yksin, en oikein olisi halunnut jättää häntä rappuunkaan odottamaan, pojalla kun ei avaimia ollut. Vietiin lappu, johon olin laittanut puhelinnumeroni pojan kodin postiluukusta sisälle, ajattelin, että äiti varmaan ihmettelisi kun ei poikaa ollut missään. Niinpä Eugeni meni meille, ukkelin kanssa hiihtoja katselivat, minä menin kauppaan.
Kaupasta tullessa päätin kokeilla, olisiko äiti tai mummo tulleet kotiin, äidin ovea ei kukaan tullut avaamaan, mutta mummon luona tärppäsi, babushka lähti mukaani hakemaan poikaa. Kun Eugeni huomasi, että mummo tuli hakemaan, juoksi hän suoraan halimaan mummoa, itku tuli taas ja taaskaan en saanut selvää mitä hän puhui. Masakin tuli juttelemaan, mummo kertoi syntyneensä Suomessa, puhui ihanaa Karjalan murretta, oli sitten sodan aikaan joutunut Venäjälle, pääsi sitten muuttamaan Suomeen kun inkeriläiset paluumuuttajat pääsivät tänne. Sanoi hoitavansa kaikkia lapsenlapsiaan, ei ihan selvinnyt kuinka paljon niitä hänellä on, yksi kuvan kaunis tyttö oli ovella kun kävin mummoa etsimässä. Sellainen kauppareissu, flunssakin unohtui, kun oli tärkeää tekemistä. Kyllä se palasi, flunssa nimittäin, onneksi voin illan lepäillä sohvallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti