MUORI PALAA TAUOLTA

On vierähtänyt taas muutama kuukausi siitä kun viimeksi kirjoitin. Meni kesä, syksy ja melkein koko talvikin.

Nyt olen palannut uusin miettein, niin neuleissa kuin ruoissakin on koittanut uusi aika, ei enää pelkkää villasukkaa tai pyttipannua, kaikki muuttuu.
En koko mennyttä aikaa muistele, tässä ensimmäisessä kirjoituksessani kerron kuitenkin lyhyesti, mikä on muuttunut.

Ensinnäkin ruoka. Me molemmat olemme ylipainoisia, miehelläni oli useita kymmeniä kiloja painoa yli normaalipainon, minullakin pari kymmentä. Keväällä terveyskeskuksessa diabeteshoitaja kehotti miestäni menemään painonhallintaryhmään, sovittiin, että lähdetään molemmat, kunhan sopiva ryhmä löytyy.

Kun sitten kesän mökkeilystä asetuimme kotiin, rupesin varaamaan aikaa painonhallintaryhmiin. Niitä oli useita ympäri Helsinkiä, meille sopivin löytyi Myllypuron ta:lta. Elokuun loppupuolelta marraskuun puoleen väliin mahtui viisi ryhmän kokoontumista.  Ryhmässä neuvottiin oikea-aikaiseen syömiseen sekä motivoitiin elämänmuutokseen joka jäisi pysyväksi. Jo ensimmäisellä kerralla päätimme noudattaa niitä hyviä oppeja joita sieltä saimme.

Nyt sitten syömme viisi ateriaa päivässä, punainen liha on jäänyt harvoin nautittavaksi herkuksi, aterioilla käytämme paljon kasviksia, kalaa ja kanaa. Vähensimme myös suolan ja sokerin käyttöä. Mieheltäni paino on pudonnut tasaiseen tahtiin, reilut viisitoista kiloa elokuusta lähtien. Minulla on paino pudonnut enimmillään neljä kiloa, tullut takaisin ja mennyt taas joitakin kiloja. En ole oikein tyytyväinen olooni. No, ehkä se vielä joskus tasaantuu minunkin painoni ja lähtee laskemaan. Mehän emme laihduta, me syömme oikein.

Muuttunut on myös elämäntapani. Olen aloittanut monenlaisten hyväntekeväisyysjuttujen teon. Omaiseni sairastaa muistisairauksia, häntä olen käynyt katsomassa niin usein kuin toiselle paikkakunnalle suinkin pääsen. Autottomana ja ajokortittomana hiukan haasteellista, mutta melkein joka viikko olen päässyt lähtemään.

Kahteen paikalliseen palvelutaloon olemme neulekerhon kanssa neuloneet kaikenlaista, sukkia, lapasia, muhveja ja nyt viimeisimpänä työn alla on polvipeitteet pyörätuolissa istuville ulkoilijoille. Kannelmäen palvelutalossa olen käynyt SPR:n vapaaehtoisen tukena ystäväpiirissä. Ja nyt tulevana keväänä palvelutalo muuttuu palvelukeskukseksi, niinpä muutoksen seurauksena avasimme neulekahvilan, tarkoituksena saada lauantaille eläkeläisiä ja työttömiä yhdessä tekemisen pariin vanhusten kanssa.

Omaa virike/virkistystodimintaani olen päässyt harjoittamaan Kantsun Olkkarilla, josta tulen varmaan monessakin blogissani kirjoittamaan. Se on minulle hyvin tärkeä paikka.

JUUSTOKAKKUA ÄITIENPÄIVÄKSI

 Minä olen aina rakastanut leipomista, säilömistä ja ruuanlaittoa. Pakko myöntää, että vuosien mittaan ruuanlaitosta on kyllä tullut arjen pakkopullaa, mutta nipottajana ja herkkusuuna pyrin arkiruuastakin tekemään maukasta, ja varsinkin edullista ja riittoisaa.

Ongelmana onkin ollut se, että jämähdän usein tilaan "aina on tehty näin, en halua (uskalla) kokeilla uutta koska tämä toimii ja on hyvää". Nyt ollaan tultu tilanteeseen, että haluan kokeilla uusia ohjeita, uusia makuja ja uusia koostumuksia. Perhe ja ystävät kyllä tietävät tämän nipottajan inhokit ja rajoitteet, basilikaa tai raakaa sipulia ei minun ruuissani ole. Sipulia en suinkaan inhoa, mutta saan raa'asta sipulista haavoja suuhuni ja nielu hiukan turpoaa, käytän kyllä kypsennettyä sipulia paljonkin, koska sen mausta pidän. Jostain syystä basilika on saanut kaikki inhoni ylleen, useista maistamiskerroista huolimatta ei käy, ruoka jää syömättä. Joudun jopa kaupassa lähtemään kassajonosta, jos joku pöllyttelee basilikan hajuja lähellä. Korvien välissä ilmeisesti viiraa.

Mutta mennäänpä asiaan, eli juustokakkuun. Sitä tarjoillaan tänä vuonna jälkiruuaksi perheen yhteisellä yhdistetyllä äitienpäivän aamiais-lounaalla, vaikka iltapäivän puolelle se taitaa lipsahtaa jotta kaikki saadaan koolle.

Juustokakun ohjetta ahkerasti googlettelin ja kaikenlaisia ihanuuksia olikin, vesi kielellä ohjeita luin, Tähän päädyin siksi, että se kuulosti ensikertalaiselle tarpeeksi simppeliltä ohjeelta. Suklaiset olivat aivan ihania, mutta monessa oli valkosuklaata ja se taas ei sovi minun laktoosi-intolenranssini kanssa yhteen, joten en nyt ruvennut soveltamaan mitään vaan päätin mennä varman kautta. Ohje juustokakkuun löytyy täältä:http://www.maku.fi/reseptit/aurinkoinen-juustokakku

Tekovaiheet olivat varsin simppelit, murskasin keksit ja lisäsin murskaan sulatetun margariinin, sitten taputtelin seoksen irtopohjavuokaan. Vuoan pohjalle olin laittanut leivinpaperin, ohjeen mukaan.

Tein täytteen, joka ainakin kulhoa nuollessani maistui äärettömän hyvältä, joten toivoa sopii ettäse myös maistuu siltä valmiissa kakussa.
Uutta oli myös liivatteen käyttö, monessa ohjeessa sitä on ollut ja olen nähnyt sitä käytettävän leivonnaisissa ja jälkiruuissa, mutta en ole tulut käyttäneeksi sitäkään koskaan. Kakkuihin olen käyttänyt hyytelösokeria marjojen päällä. Eipä liivatteen käyttökään ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Sitten vaan täyte vuokaan keksimurskan päälle ja jääkaappiin yöksi hyytymään, jotta voin laittaa aurinkoisen päällyksen koristeeksi ja lisämauksi. Tässä kohtaa huomasin, että minkäänmoisia koristeita en muistanut hankkia, syötäviä kukkia tai muuta sellaista, ja mitään kermavaahtoista en siihen halua, enkä pikeeriä, jota aineistani saisin aikaiseksi. Ehkä keksin jotain kun sen aika on.
Valmista tuli. Eilen kun tarvitsin sitruunaa, pesin sen oikein hyvin ja kuorimaveitsellä leikkasin ohuita siivuja. Tarkoitus oli säästää ne vastaisen varalle, kun ei meillä aina sitruunaa ole ja joihinkin ohjeisiin tulee kuorta. No, heti tuli käyttöä, pyörittelimme tyttäreni kanssa niistä ruusut koristeiksi, minusta kakusta tuli kaunis, toivottavasti myös maukas.

Oikein ihanaista äitienpäivää kaikille äideille, minä lähden tästä lounaalle rakkaitteni kanssa.

Olen nyt yrittänyt monella tavalla avata tuon ohjeen linkin, osoitteen saan kyllä kopioitua, mutta jostain syystä se ei aukea. Olen pahoillani. Ohje kuitenkin on "Aurinkoinen juustokakku/Maku", jos joku haluaa googletella.

VAPPUA

Vappua vietimme perinteisesti, eli paistoin munkkeja, joita oli mukava nautiskella juuri Vapuksi valmistuneen siman kanssa.

Yllättäen kaikki lapset puoliskoineen tulivatkin meidän kanssamme aattoa viettämään. Mukavaa yhdessäoloa, saunomista, syömistä ja hiukan skumppaa sekä tietysti saunahömpsyt. Hömpsyt ovat perinnesnapsit mökiltä, eli kun olemme jonkin lukuisista askareista suorittaneet, voimme palkita itsemme Jalluhömpsyllä. Mukavasti se myös lämmittää kylmän uinti keikan jälkeen rantasaunalla. Uiminen, tai vähintään kastautuminen kuuluvat varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn asti saunomiseemme.

Täytyy myöntää, että kyllä meillä on rauhallista, niin kerrostalossa kun asummekin. Meidän rappulaiset olivat ihan hiirenhiljaa, eikä pihaltakaan meteliä toistaiseksi ole kuulunut.
Vimeisenä päivänä mökillä otin kuvan laiturivanhuksestamme, joka tänä keväänä päätti sitten antautua jäiden puristuksessa.

Lämpimiä kesäsäitä odotellessa menee vielä muutama viikko kaupungissa. Mutta kyllä se veri vetää maaseudulle kesäksi joksikin aikaa ainakin.

MINÄ OSAAN

Niin se vaan taas jäi blogikirjoittelu pitkäksi aikaa. Otsikko viittaa osaamiseen ja se tarkoittaa sitä että olen kokeillut osaamistani uudella alueella.

Aina olen jonkin verran käsilläni tehnyt. Neulonut olen lapsesta alkaen ja muistanpa ajan jolloin pitsien virkkaaminen lakanoihin oli intohimoni. Valitettavasti niitä ei juurikaan enää jäljellä ole.

Jo viime kesänä tein ystäväni kanssa sytykeruusuja mökillä, niitten teko-ohjekin on viimekesän blogissa.Tämän talven uusi harrastus on ollut askartelu.Talvella innostuin suodatinpaperikukista, niitten liittämisestä kransseihin ja kortteihin. Huovuttaminen oli myös uusi aluevaltaus, se tosin lopahti kun sain tuskallisesti kuivahuovutettua muutaman pääsiäismunan.

Kävin yhden ystäväni kanssa yhden kurssin myös punonnasta ja jopa kurssittauduin toisella kurssilla kahvipussien punontaan. Kurssilla oli mukavaa olla, punonta ei kuitenkaan taida olla se minun omin juttuni. Vielä aion kokeilla hakapunontaa, josko se nappaisi, kahvipusseja löytyy jopa leikattuina oikean kokoisiksi.

Ehkä pitäisi joku kurssi käydä näiden uusien laitteiden käyttämisessäkin. Edelleenkään en hallitse kuvien lisäämistä ja muokkaamista. No, toistaiseksi näin.

Nämä virkattujen korien kuvat tulivat mukaan vahingossa, mutta nekin ovat uutta osaamista, uutta tekniikkaa. Joten puoltavat paikkaansa osaamisotsikon alla.

NEULOOTIKON PALUU

Näin on talvi mennyt ja yhtään kädenjälkeä en ole saanut aikaiseksi tänne laittaa. Muutaman kerran on käynyt mielessä, kaikenlaista kun on tullut tehtyä. Syksyllä, kun neuloin aika paljon tilaustöitä ja hyvin paljon samanlaisia sukkia, en viitsinyt samanlaisia viikosta toiseen postata, nyt tähän lisäilen jotain erilaisia juttuja. Vielä tähän postaukseen neuleita, seuraavaan laitan kuvia muista askarteluistani.
Innostuin tietysti villasukkaryhmissä levinneeseen villitykseen huovuteetuista varrellisista töppösistä. Ohjeen löysin Lankahelvetti-blogista ja tässä parit erilaiset. Turkoosivartisissa varret ovat Isoveli lankaa ja terät Joki-lankaa. Kirjavissa varret myöskin Isoveljeä, mutta terissä on keränloppuja vanhasta puro-langasta sekä harmaista tossuista jääneistä Joki-langoista.Tossut valmistuvat nopeasti, neulotaan isoilla puikoilla, myös ohuempi huopuva lanka. Sopii hyvin työksi minunlaiselleni kärsimättömälle tyypille.

 

SYYSKUUTA

En ole pitkiin aikoihin kirjoittanut mitään, enkä edes käynyt lukemassa muiden blogeja, jotenkin vain kotiin muuttamisen jälkeen aika on sujahdellut kuin siivillä, vaikka en mitään erikoista ole tehnytkään.
Muutaman kerran olemme sentään kokoontuneet ompeluseuraan, jossa on käynyt totaalinen kato. Jos meno ei vilkastu, ei ole mitään järkeä jatkaakaan joka viikkoista istumista.
Käsitöitä olen tehnyt, kesän jälkeen on valmistunut monet sukat ja parit kämmekkäät.

Kuvien lilat sukat ja kämmekkäät tein ystävälleni, jolla on jo jonkin aikaa ollut ongelmia terveytensä kanssa. Hän jaksaa silti olla mukana vertaistukiryhmän vetäjänä ja monessa muussa yhteisöllisessä ja sosiaalisessa tapahtumassa. Kuvat on otettu eri aikoina ja kummasti värit niissä vaihtelevat, vaikka kaikki ovat samasta kerästä tehdyt.
Huomasin juuri, että käsitöitä onkin aika paljon, täytynee postailla hieman useammin jotta saan näihin postauksiini jotain järkeä.

SADONKORJUUTA

Kappas vain kuinka aika rientääkään. Elokuu alkaa olla lopuillaan, enkä ole yhtään ehtinyt kirjoittamaan. Parit sukat olen sentään neulonut, ja vimeisimpää, vauvatennareiden tilaustyötä, tehnyt pitkin hampain jo toista viikkoa ja tänään sain ensimmäisen sukan valmiiksi.
Mihin se aika  on sitten mennyt, muutamia ruusukkeita dippailin syksyä varten maalla, keräilin viinimarjoja ja säilöin niitä mm. mehustamalla ja hilloamalla. Mustikoita ei lähimetsissä ollut. Parhaassa kantarellimetsässä asusteli karhu ja sinne ei sitten viitsinyt kohtaloa uhmaamaan mennä.  Se todistetusti on siellä, paikallisen mehiläistarhaajan hunajat se yritti varastaa ja jätti hyvät tunnistejäljet. Oli se käynyt vime syksynä kakalla meidän omenapuun alla. Joten likellä liikkuu.

Viimeisimpiä sukkiani.













Eilen käynnistimme ompeluseuran syyskauden. Minä en ottanut edes käsityötä kassista, rupattelimme kesän kuulumiset ja katselimme kuvia. Ompeluseuraan olin leipinut mustikkamuffinsseja, joiden ohjeen ja maistiaiset sain ystävältäni.

Sadepäivän puuhasteluna sytykeruusuja syksyn varalle.