Minä itse

Toinen päivä blogin pitäjänä on alkanut, edelleen tämä on tätä harjoittelua, minähän en mene kurssille enkä pyydä apua keneltäkään, teen kaiken itse, vaikka se vaatisi suuria ponnisteluja. Ehkä tuo minä itse juontaa juurensa kauas lapsuuden Pohjois-Karjalaan, jossa karujen olosuhteiden takia oli vain pakko selviytyä. Pikkasen olen edistynyt, löysin jopa lisää kuva painikkeen, kuvien lisäämisessä on tietysti omat haasteensa, nyt etsin keinoa jolla Picasasta lähetetään kuvia tänne. Sitä odotellessa voisin hiukan kertoa itsestäni ja syistä blogin perustamiseen:
Olen yli kuusikymppinen lähihoitaja. Viime vuodet olen ollut poissa työelämästä sekä selkävaivojen takia, että jalan murtumisen takia. Eläkkeelle pääsen ensi syksynä, Selkävaivat johtuvat kulumista ja kuntoutus olikin vaiheessa kun liukastuin ja oikea jalkani murtui, pahasti. Siitä alkoi uusi elämäni, ilman tupakkaa, mutta addiktoiduin neulomiseen, ihme etteivät puikot ole juurtuneet käsiini. Aluksi neuloin tupakan vierotusoireiden ja jalan murtumisen takia, sitten siitä tuli niin tapa etten enää pysty, enkä oikeastaan haluakaan, lopettaa.
 Asun Helsingin Kannelmäessä pikkupikku kodossa mieheni kanssa. Meillä on kolme aikuista lasta ja kaksi biologista lapsenlasta Isokulta ja Pikkukulta, poikia molemmat,ja kaksi ei biologista, teinit J ja S. Keskimmäinen lapsistamme asuu samassa talossa ja jopa samassa rapussa ja samassa kerroksessakin perheineen, toiset kaksi asuvat myös Helsingissä, joten melko liki ollaaan kaikki.
 Muutto Itäkeskuksesta yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen Kannelmäkeen oli minulle henkisesti rankkaa aikaa. Itään jäivät ystävät, tutut maisemat ja tutut tavat. Olen kyllä saanut uusia ystäviä, joskin huomaan, että melko ohuissa kantimissa entiset ystävyyssuhteet ovat olleet, eipä paljon olla tekemisissä enää. Uusia ystäviä olen saanut myös perustamani ompeluseuran kautta ja Kannelmäki-liikkeestä sekä meidän omasta kierrätyspisteestä.

 Näistä asioista tulen varmasti kirjoittamaan useinkin, ne ovat asioita, joiden takia en enää ole niin juurtuneena sohvalleni kuin aikaisemmin. Ja sitten on kesäelämä, vietämme suuren osan aikaa varmaan tulevanakin kesänä Pirkanmaalla, mutta siitä enemmän kun kesään asti vuotta eletään.