sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Otetaanko pienet torkut?

Saunan jälkeen-sukat
Alkaa maistua jo puulta noiden jämälankasukkien teko eikä korissa edelleenkään  isoa koloa näytä olevan.

Mökillä saa olla useampikin pari varrettomia, saunan jälkeen rasvaan aina jalat ja sitten on mukava vetäistä viltsut jalkaan. ja onhan niistä aika usein pestävä rasvat pois.

Siispä tein vielä saunan jälkeen-sukat möksälle ja laitoin sitten puikot huilaamaan ja otin esille virkkuukoukun.

Ompeluseuralaiseltani lainaamastani kirjasta valitsin torkkupeitto-ohjeen jonka mahdollisesti toteutankin, huono omatunto kolkuttelee edellisestä projektista joka kolme vuotta roikkunut, nimittäin viimeistä kerrosta vaille olevat isoäidinneliöt. Niitäkin on laatikollinen, pitäisi vain päättää se väri, kun palaset ovat kirjavia, tekisikö harmaan tai ruskean tai sinisen, tai sitten ihan kirkkaan punaisen... ei onnistu päättäminen ja työ edelleen kesken

Arnen ja Carlosin kirjasta Neulo kesä kotiisi ohjeella aloitettu esikkopeitto. Pikaisesti laskin että 546 kokonaista kukkasta pitaisi virkata ja reunoille vielä puolikkaita. Lyhytjännitteisyyteni tietäen uskoisin, että tulee melkoisen pieni epämääräisen muotoinen "torkkis". Olen nyt kuitenkin melkein kaikki valmiit kukat liittänyt yhteen ja valmiista palasesta päätellyt kaikki langanpäät, Ja jämälankojahan siis riittää, ja kun tilauksiakaan ei juuri nyt ole, aikaakin on virkata ja värkätä, joskin neulominen on aina enemmän ollut se minun juttuni kuin virkkaaminen.


Esikot torkkupeittoon

Ja hupsista keikkaa, pieni kirjoitusvirhe piti vain korjata ja lisätä pari lausetta työn edistymisestä torkkupeiton kanssa, niin koko teksti heitti häränpyllyä, kumpikin kuva hävisi ja tekstien asettelu muuttui laidalta toiselle.
Sitten siihen työn edistymiseen tai pikemminkin edistymättömyyteen: olin tulkinnut ohjetta väärin, kukat liitetäänkin toisiinsa nurjalta puolelta virkaten, minä olin virkannut oikealta puolelta. Ajattelin että ei haittaa, teen jatkossa oikein, sinnehän ne häviää virheet, mutta ei, ratkaiseva ja purkamiseen johtanut virheeni oli se, että lisäilin työhön kukkia lähes mielivaltaisesti. Sen seurauksena tuli kohtia, joihin ei kokonaista kukkaa mahtunut, ja kolo oli niin suuri, ettei sitä voinut kirratakaan, olisi tullut pahoja ryppyjä, ja osa kukista oli vielä väärin päin. Niinpä purkuun meni koko päivän hommat. Muutaman kukan olen nyt vielä kiinnittänyt, tarkastaen että on oikein, saas nähdä tuleeko tuosta peitto vai tyyny, niin rupesi tämännpäiväinen tympimään jo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti