sunnuntai 10. toukokuuta 2015

JUUSTOKAKKUA ÄITIENPÄIVÄKSI

 Minä olen aina rakastanut leipomista, säilömistä ja ruuanlaittoa. Pakko myöntää, että vuosien mittaan ruuanlaitosta on kyllä tullut arjen pakkopullaa, mutta nipottajana ja herkkusuuna pyrin arkiruuastakin tekemään maukasta, ja varsinkin edullista ja riittoisaa.
Ongelmana onkin ollut se, että jämähdän usein tilaan "aina on tehty näin, en halua (uskalla) kokeilla uutta koska tämä toimii ja on hyvää". Nyt ollaan tultu tilanteeseen, että haluan kokeilla uusia ohjeita, uusia makuja ja uusia koostumuksia. Perhe ja ystävät kyllä tietävät tämän nipottajan inhokit ja rajoitteet, basilikaa tai raakaa sipulia ei minun ruuissani ole. Sipulia en suinkaan inhoa, mutta saan raa'asta sipulista haavoja suuhuni ja nielu hiukan turpoaa, käytän kyllä kypsennettyä sipulia paljonkin, koska sen mausta pidän. Jostain syystä basilika on saanut kaikki inhoni ylleen, useista maistamiskerroista huolimatta ei käy, ruoka jää syömättä. Joudun jopa kaupassa lähtemään kassajonosta, jos joku pöllyttelee basilikan hajuja lähellä. Korvien välissä ilmeisesti viiraa.
Mutta mennäänpä asiaan, eli juustokakkuun. Sitä tarjoillaan tänä vuonna jälkiruuaksi perheen yhteisellä yhdistetyllä äitienpäivän aamiais-lounaalla, vaikka iltapäivän puolelle se taitaa lipsahtaa jotta kaikki saadaan koolle.
Juustokakun ohjetta ahkerasti googlettelin ja kaikenlaisia ihanuuksia olikin, vesi kielellä ohjeita luin, Tähän päädyin siksi, että se kuulosti ensikertalaiselle tarpeeksi simppeliltä ohjeelta. Suklaiset olivat aivan ihania, mutta monessa oli valkosuklaata ja se taas ei sovi minun laktoosi-intolenranssini kanssa yhteen, joten en nyt ruvennut soveltamaan mitään vaan päätin mennä varman kautta. Ohje juustokakkuun löytyy täältä:http://www.maku.fi/reseptit/aurinkoinen-juustokakku

Tekovaiheet olivat varsin simppelit, murskasin keksit ja lisäsin murskaan sulatetun margariinin, sitten taputtelin seoksen irtopohjavuokaan. Vuoan pohjalle olin laittanut leivinpaperin, ohjeen mukaan.


Tein täytteen, joka ainakin kulhoa nuollessani maistui äärettömän hyvältä, joten toivoa sopii ettäse myös maistuu siltä valmiissa kakussa.
Uutta oli myös liivatteen käyttö, monessa ohjeessa sitä on ollut ja olen nähnyt sitä käytettävän leivonnaisissa ja jälkiruuissa, mutta en ole tulut käyttäneeksi sitäkään koskaan. Kakkuihin olen käyttänyt hyytelösokeria marjojen päällä. Eipä liivatteen käyttökään ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.




Sitten vaan täyte vuokaan keksimurskan päälle ja jääkaappiin yöksi hyytymään, jotta voin laittaa aurinkoisen päällyksen koristeeksi ja lisämauksi. Tässä kohtaa huomasin, että minkäänmoisia koristeita en muistanut hankkia, syötäviä kukkia tai muuta sellaista, ja mitään kermavaahtoista en siihen halua, enkä pikeeriä, jota aineistani saisin aikaiseksi. Ehkä keksin jotain kun sen aika on.
Valmista tuli. Eilen kun tarvitsin sitruunaa, pesin sen oikein hyvin ja kuorimaveitsellä leikkasin ohuita siivuja. Tarkoitus oli säästää ne vastaisen varalle, kun ei meillä aina sitruunaa ole ja joihinkin ohjeisiin tulee kuorta. No, heti tuli käyttöä, pyörittelimme tyttäreni kanssa niistä ruusut koristeiksi, minusta kakusta tuli kaunis, toivottavasti myös maukas.



Oikein ihanaista äitienpäivää kaikille äideille, minä lähden tästä lounaalle rakkaitteni kanssa.

Olen nyt yrittänyt monella tavalla avata tuon ohjeen linkin, osoitteen saan kyllä kopioitua, mutta jostain syystä se ei aukea. Olen pahoillani. Ohje kuitenkin on "Aurinkoinen juustokakku/Maku", jos joku haluaa googletella.

perjantai 1. toukokuuta 2015

VAPPUA

Vappua vietimme perinteisesti, eli paistoin munkkeja, joita oli mukava nautiskella juuri Vapuksi valmistuneen siman kanssa.

Yllättäen kaikki lapset puoliskoineen tulivatkin meidän kanssamme aattoa viettämään. Mukavaa yhdessäoloa, saunomista, syömistä ja hiukan skumppaa sekä tietysti saunahömpsyt. Hömpsyt ovat perinnesnapsit mökiltä, eli kun olemme jonkin lukuisista askareista suorittaneet, voimme palkita itsemme Jalluhömpsyllä. Mukavasti se myös lämmittää kylmän uinti keikan jälkeen rantasaunalla. Uiminen, tai vähintään kastautuminen kuuluvat varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn asti saunomiseemme.

Täytyy myöntää, että kyllä meillä on rauhallista, niin kerrostalossa kun asummekin. Meidän rappulaiset olivat ihan hiirenhiljaa, eikä pihaltakaan meteliä toistaiseksi ole kuulunut.
Vimeisenä päivänä mökillä otin kuvan laiturivanhuksestamme, joka tänä keväänä päätti sitten antautua jäiden puristuksessa.

Lämpimiä kesäsäitä odotellessa menee vielä muutama viikko kaupungissa. Mutta kyllä se veri vetää maaseudulle kesäksi joksikin aikaa ainakin.