Sisustamista

Meille tuli sisustustyynyjä, mm. Marimekon lehmät, se on oikeasti kevään muotiväreissä, luonnonvalkoista ja fuksiaa, ihana tyyny. Minä vain en ole sisustusihminen. Siihen on monta syytä, miehelläni ja minulla ei taida olla "silmää" on varmaan suurin syy kodissamme vallitsevaan olotilaan.

 

Marimekon lehmät muuttivat sohvalleni

Meillä on kaikenlaista, sohva, kirjahylly, Itiksestä roskakatoksesta löydetty tupakkapöytä, oikein kaunis, erään asiakkaan kuoltua hänen omaisensa kantoi roskiin kaikenlaista, eteisessä oleva kaunis pikku kaappi pelastettiin roskista. Toki on muutakin, ihan sängyssä nukumme ja pöydän ääressä syömme. Minusta lattialle kuuluu matot ja pöydälle liinat, joten niitä on oltava, aina, ja ikkunalaudalla pitää olla huonekasveja. Kukkiakin riittää, nuorempana tapoin kaiken ennemin tai myöhemmin, nyt hoidan jopa naapurin huonosti voivia kasveja terveiksi.
Kierrätys ja turhan tavaran hankkimisen välttäminen ovat ne asiat, jotka ovat ratkaisseet kotimme sisustuksen, Tilalle hankitaan uutta vain kun entinen menee joko rikki tai menee muuten käyttökelvottomaksi. Paljosta haluaisin luopua, kaikesta en vain voi päättää itse, miehenikin asuu täällä ja kodin täytyy olla mieluinen meille molemmille. Hän ei sentään motkota lankakasseistani, käsitöistäni, lankakoreista ja käsityökirjoista ja lehdistä, jotka minun mielestäni kuuluvat olohuoneeseen. Siistin tarvikkeitani suunnilleen kerran vuodessa, Joulu on aikaa jolloin minäkään en neulo tai virkkaa. Pikkuhiljaa kuitenkin, jo ennen Loppiaista, lankakorit, kassit ja neuleet ovat vallanneet tilan osittain takaisin.

Laiskottaa, ei huvita....

Yksin kotona ollessa on mukava siivoilla ihan omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Eipä tänään. Vaikka ihan selvästi tarvetta olisi ollut. Pakollisen petauksen ja tiskipöydän siistimisen tein kuitenkin, niistä tulen pahalle päälle, jos jää roikkumaan. Ikävä ruveta ruokaakin laittamaan jos ensin pitää siivota tiskit koneeseen ja pestä edellisen ruuanlaiton kattilat.
Oheistoimintana olen roikkunut kaikenlaisissa villasukkaryhmissä, kommentoinut, puistellut päätäni ja ollut kommentoimatta kun on tuntunut siltä että nätisti ei asiaa saa sanotuksi. Voi miten viisas olenkaan ollut tänään.
Jämälankaprojektini torkkiksen parissa on hiukan edistynyt, kaikki palaset ovat rivissä ja jonossa, nyt pitäisi pikkuhiljaa miettiä muotoa, vaikka ei silläkään vielä kiirettä ole kun tuskin kymmenesosa peittoa tehty vasta.

Esikkotorkkis

Työskentelypaikka sohvallani

Palaset ovat nyt suorissa riveissä ja kaikki jopa oikein päin.
















Tuossa sohvalla on mukava neuloa ja virkata, välillä voin jopa ottaa torkut, usein meillä myös on telkkari auki, tosin virkatessa täytyy pikkasen enemmän keskittyä työhön kuin neuloessa.
(kameran salamavalo vääristää sohvan väriä).








Tilaustöitä ei juurikaan alkuvuodesta ole ollut, joten mutamien neulevarastoon neulomieni sukkien ja lapasten lisäksi en ole paljoa neulonut, nyt sitten muutaman puikottoman päivän jälkeen tekisi mieli aloittaa jo jo joku pieni sukkaprojekti. Jämälangat olen kuitenkin nyt varannut torkkikselle. Yksi tilaus on vaiheessa, tilaaja lupasi toimittaa langat, ei niitä vielä vain ole kuulunut, liekö juuttunut jotenkin postiin.

Otetaanko pienet torkut?

Saunan jälkeen-sukat

Alkaa maistua jo puulta noiden jämälankasukkien teko eikä korissa edelleenkään  isoa koloa näytä olevan.

Mökillä saa olla useampikin pari varrettomia, saunan jälkeen rasvaan aina jalat ja sitten on mukava vetäistä viltsut jalkaan. ja onhan niistä aika usein pestävä rasvat pois.

Siispä tein vielä saunan jälkeen-sukat möksälle ja laitoin sitten puikot huilaamaan ja otin esille virkkuukoukun.

Ompeluseuralaiseltani lainaamastani kirjasta valitsin torkkupeitto-ohjeen jonka mahdollisesti toteutankin, huono omatunto kolkuttelee edellisestä projektista joka kolme vuotta roikkunut, nimittäin viimeistä kerrosta vaille olevat isoäidinneliöt. Niitäkin on laatikollinen, pitäisi vain päättää se väri, kun palaset ovat kirjavia, tekisikö harmaan tai ruskean tai sinisen, tai sitten ihan kirkkaan punaisen... ei onnistu päättäminen ja työ edelleen kesken

Arnen ja Carlosin kirjasta Neulo kesä kotiisi ohjeella aloitettu esikkopeitto. Pikaisesti laskin että 546 kokonaista kukkasta pitaisi virkata ja reunoille vielä puolikkaita. Lyhytjännitteisyyteni tietäen uskoisin, että tulee melkoisen pieni epämääräisen muotoinen "torkkis". Olen nyt kuitenkin melkein kaikki valmiit kukat liittänyt yhteen ja valmiista palasesta päätellyt kaikki langanpäät, Ja jämälankojahan siis riittää, ja kun tilauksiakaan ei juuri nyt ole, aikaakin on virkata ja värkätä, joskin neulominen on aina enemmän ollut se minun juttuni kuin virkkaaminen.

Esikot torkkupeittoon

Ja hupsista keikkaa, pieni kirjoitusvirhe piti vain korjata ja lisätä pari lausetta työn edistymisestä torkkupeiton kanssa, niin koko teksti heitti häränpyllyä, kumpikin kuva hävisi ja tekstien asettelu muuttui laidalta toiselle.
Sitten siihen työn edistymiseen tai pikemminkin edistymättömyyteen: olin tulkinnut ohjetta väärin, kukat liitetäänkin toisiinsa nurjalta puolelta virkaten, minä olin virkannut oikealta puolelta. Ajattelin että ei haittaa, teen jatkossa oikein, sinnehän ne häviää virheet, mutta ei, ratkaiseva ja purkamiseen johtanut virheeni oli se, että lisäilin työhön kukkia lähes mielivaltaisesti. Sen seurauksena tuli kohtia, joihin ei kokonaista kukkaa mahtunut, ja kolo oli niin suuri, ettei sitä voinut kirratakaan, olisi tullut pahoja ryppyjä, ja osa kukista oli vielä väärin päin. Niinpä purkuun meni koko päivän hommat. Muutaman kukan olen nyt vielä kiinnittänyt, tarkastaen että on oikein, saas nähdä tuleeko tuosta peitto vai tyyny, niin rupesi tämännpäiväinen tympimään jo.

Kakkua ja kiisseliä

Banaanikakku

 

Minä olen kamalan pihi joissakin asioissa, tai ei kai sitä ihan pihiydeksikään voi sanoa, en vain tykkää heittää ruokaa roskiin. Niinpä kun näin tyttärelläni hedelmäkulhossa ylikypsiä banaaneita, jätin heti viestin, ettei hän heittäisi niitä pois, minä voisin käyttää niitä leipomiseen.
Netistä löytyi ohje Helppo banaanikakku, ja helppo se olikin, perus sokerikakku johon lisätään soseutetut banaanit, Kakusta tuli pieni, ja kolmeen pekkaan söimme sen yhtenä iltana. Poikamme oli käväisemässä ja hänellehän maistui.




Nyt alkaa myös olla aika tyhjentää pakastinta, viime kesältä on aika paljon mehuja ja marjoja vielä jäljellä. Kalliiden ulkolaisten hedelmien sijaan pitääkin hyödyntää omia metsän ja maan antimia, varsinki kun ne on itse omin kätösin kerännyt. Erilaisia kiisseleitä olen keittänyt ja mehua laittanut, lapsillekin maistuu.

 

 

Mansikka-vadelmakiisseli

Kevätesikkosukat

Nyt kun Atskusukat ovat valmiit, tuli aika palata jämälankaprojektini pariin, löysin kivan keltaisen sävyistä lankaa ja heti näin kevätesikoita silmissäni. Keltaiset kevätesikot kuuluvat kevääseeni yhtä lailla kuin pajunkissat tai virvon varvon vihtaset. Keltainen lanka ihan perus 7-veikkaa ja kirjava lanka ilmeisesti myös 7-veljestä, jotain jo myynnistä poistunutta raitalankaa.

Kevätesikkosukat

Flunssaisena taas, en oikein ole jaksanut tänään edes neuloa, olen selaillut Arnen ja Carloksen Neulo kesä kotiisi kirjaa ja tehnyt muutamia kukkasia kirjan ohjeilla. Ihan mukava kirja, sain sen lainaksi yhdeltä ompeluseuralaiseltani, loppujen lopuksi aika pienillä eväillä kuitenkin tehty, en ostaisi, mutta kiva sitä on selata.

Lapaset kivalla pintakuviolla

Nyt on taas sellainen "tyhjien puikkojen syndrooma" olo, tein lapaset kivan pintakuvion takia, en tarpeeseen. Toivottavasti joku haluaa ne käsiinsä, ihan kauniit niistä tuli.loppujen lopuksi.

Pintakuvion harjoittelua.

Ihan suunnittelematon neule, lankaa vain oli siinä vieressäni sopivasti tarjolla ja kuvion ohjetta olin jossain villasukkaryhmässä you tuben ohjevideosta suomentanut, kun joku käyttäjä ei osannut tehdä itselleen kirjallista ohjetta videon perusteella. Laitanpa sen vielä tännekin, muutenhan lapanen on ihan peruslapanen kiilapeukalolla. Pikkasen tuo kämmenpuoli tulee pitempi kuin kuviopuoli, mutta ei se tunnu pahalta kun lapanen on kädessä. Pintakuvion ohje on tässä:
.http://www.youtube.com/attribution_link?a=jJj0cdiuNp4...
Ohjeen nimeä en tiedä, se on pelkkää venäjää you tubessakin. Lanka on 7-veljestä, valmiin työn paino 73 g. Neulottu 3.5 mm puikoilla.
1. ja 4. puikolla 10 s, 2. ja 3. puikolla 11 s puikolla. Kämmenpuoli neulottu aina oikeaa, kiilapeukalo vasemman käden lapasesssa 1. puikolla ja oikean käden lapasessa 3. puikolla. Kapea nauhakavennus kärjessä.

Ohje ballerina sukkiin

Ballerinat

Näihin ballerinasukkiin on pyydetty ohjetta, eikä se kai itsellekään pahitteeksi ole muistiin laittaa.
Lankana näissä on Novitan Isoveli luonnonvalkoinen ja tumma luumu, kumpaakin meni yksi kerä, puikot 4 mm.
Mallineuleet: joustin 1 o 1 n
sileä: kaikki s aina oikein
Kerroksen vaihtumiskohta on aina 1. ja  4. puikon välissä.
Tällä ohjeella teet sukat kokoon 38-39.


Luo 44 s ja jaa ne neljälle puikolle. Neulo joustinta n. 8 cm, jatka sileää aina oikeaa vielä n. 10 cm. Jatka neulomista 2. ja 3 puikolla,  tee n. 10 cm läppä. Oikean puoleisella toisella kerroksilla lisää 2. puikon alussa ja 3. puikon lopussa  1 s, neulo nurja kerros ja tee samanlaiset lisäykset vielä kerran, työssä on nyt 26 s valkoisella langalla, kun läppä on 7 cm, kavenna 2 puikon alussa ja 3. puikon lopussa 1 s 3 x jokaisella oikealla kerroksella. Kun läppä on n. 10 cm, jätä vaaleat silmukat lepäämään.
Neulo luumunpunaisella langalla kantalappu oikealla oikeaa ja nurjalla nurjaa, yhdistä silmukat yhdelle puikolle,  tee kantapään kavennukset niin että keskelle jää 8 s. Poimi molemmista reunoista 10 s, jatee kiilakavennukset niin että luumunpunaisella on 20 s. Neulo sitten luumunpunaisella sukan pohjaa oikealla oikeaa ja nurjalla nurjaa kunnes pohja on samanpituinen kuin päällyksen valkoinen läppä. Yhdistä osat toisiinsa ja jaa silmukat neljälle puikolle. Neulo kärki sopivan pituiseksi ja tee sädekavennus kärkeen.
Viimeistely: ompele osat yhteen ja päättele langat. Luo 6 silmukkaa ja neulo 1 o 1 n  neuletta remmiksi ja ompele se luumunpunaisen pohjan saumaan jalkapöydän yli. Ompele lopuksi kivat napit remmin ulkoreunaan.

Fanittamista

Näillä kymmenillä ei enää niin palavasti fanittele, sen enempää jääkiekkojoukkuetta kuin esiintyvää artistiakaan. Nyt olen talven tylsyydessä päätynyt kuitenkin fanittamaan Putous-ohjelman Antskua. Jopa niin paljon, että olen neulonut rooliasun mukaiset villasukat.  Toisetkin ovat puikoilla jo, koska myös tyttäreni sellaiset haluaa. Saamansa pitää. Tässäpä nämä omat sukkani:

Antsku-sukat

 

Vaihteeksi mukava neuloa ns. perussukkaa, tosin melko löysällä ja pitkällä varrella, varsien tarkoitushan on tulla lahkeiden päälle.

Neuleita sohvaltani

Tällä viikolla olen ollut melkoisen laiska, vain kahdet sukat valmistuivat, molemmat tilauksesta.

 

 

 

Tennarit

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ballerinat

 

Tennareita olen tehnyt välillä ihan urakalla, varsinkin joulun alla niitä tilattiin monta kymmentä paria lahjoiksi. Ballerinat taas tilasi entinen työkaverini. Ohje oli summittainen villasukkaryhmän kommenteissa ja tietysti aivan eri langalle kuin tilaajani halusi. Niinpä sitten kokoa piti suunnitella, sovitella ja purkaa muutamaan kertaan, mutta valmistuivathan ne lopulta. Lankana noissa Novitan Isoveljeä, joka ei ehkä paras mahdollinen ollut, muuta kuin värityksen puolesta, tilaajan toivelanka kuitenkin, joten siitä sitten tein. Kokoon 38-39 meni melko tarkkaan yksi kerä luonnonvalkoista, tummaa luumua reilut puoli kerää, Puikot olivat 4 mm. Kirjoittelin ohjetta sitä mukaa kun tein, ja jos joku sen haluaa, voin toki kirjoittaa sen tännekin.

Loppu hyvin kaikki hyvin

Aamulla herättyäni huomasin olevani ihan flunssainen, nuhaa, päänsärkyä väsymystä ja särkyä kaikkialla. Hiukan ukkelin kanssa arvottiin, kumpi menee kauppaan, en olisi jaksanut millään, kyläreissunkin jouduin perumaan, vaikka olisi ollut niin kiva ystäviä tavata. Minä se sitten jouduin antamaan periksi.
Matkalla kaupoille tapasin pienen itkevän pojan. Koululainen hän oli, reppuja oli mukana kaksin kappalein, olisiko jotain 8-9 vuotias ollut. En voinut vain kävellä ohi, jäin kyselemään mikä hänellä oli hätänä. Olin jo arvannut, että poika asui talossa, jota kutsutaan venäläisten taloksi, koska siellä asuu aika paljon maahanmuuttajia, suurin osa inkerinsuomalaisia.
Aluksi en saanut mitään selvää pojan puheesta, vähitellen selvisi että äiti oli mennyt pikkusisaren kanssa lääkäriin. Poika oli etsinyt mummoa, mutta tämäkään ei ollut kotona, joten hän arveli että mummokin oli mennyt sairaalaan. Käytiin sitten varmuuden vuoksi soittelemassa vielä äidin ja mummon ovikelloa, ei ketään kotona.
Päätin sitten viedä pojan meille, koska hän ei uskaltanut olla yksin, en oikein olisi halunnut jättää häntä rappuunkaan odottamaan, pojalla kun ei avaimia ollut. Vietiin lappu, johon olin laittanut puhelinnumeroni pojan kodin postiluukusta sisälle, ajattelin, että äiti varmaan ihmettelisi kun ei poikaa ollut missään. Niinpä Eugeni meni meille, ukkelin kanssa hiihtoja katselivat, minä menin kauppaan.
Kaupasta tullessa päätin kokeilla, olisiko äiti tai mummo tulleet kotiin, äidin ovea ei kukaan tullut avaamaan, mutta mummon luona tärppäsi, babushka lähti mukaani hakemaan poikaa. Kun Eugeni huomasi, että mummo tuli hakemaan, juoksi hän suoraan halimaan mummoa, itku tuli taas ja taaskaan en saanut selvää mitä hän puhui. Masakin tuli juttelemaan, mummo kertoi syntyneensä Suomessa, puhui ihanaa Karjalan murretta, oli sitten sodan aikaan joutunut Venäjälle, pääsi sitten muuttamaan Suomeen kun inkeriläiset paluumuuttajat pääsivät tänne. Sanoi hoitavansa kaikkia lapsenlapsiaan, ei ihan selvinnyt kuinka paljon niitä hänellä on, yksi kuvan kaunis tyttö oli ovella kun kävin mummoa etsimässä. Sellainen kauppareissu, flunssakin unohtui, kun oli tärkeää tekemistä. Kyllä se palasi, flunssa nimittäin, onneksi voin illan lepäillä sohvallani.

Jämälankaprojekti jatkuu...

Jo muutamana vuonna olen alkuvuodesta, jolloin tilauksia on luonnollisesti vähemmän, tehnyt neuleita jämälangoista. Nyt niitä jämäkeriä on kertynyt ennätysmäärä, joten jotain isompaa projektia pitää varmaan kehitellä. Isoäidinneliöitä olen tehnyt aina silloin tällöin, nyt niitäkään ei oikein  huvita tehdä. Kyllähän niistä ennestään valmiista jotain jo aikaiseksi saisi, kun vain keksisin sen yhdistävän langan värin, jolla tekisin viimeisen kerroksen ja yhdistäisin palat. Sukkia ja lapasia on nyt taas telkkaria katsoessa tullut muutama pari tehtyä, eikä kovin kummoista lovea jämälankakoriin ole tullut vielä. Tässä viimeisimmät:

Novitan Lapaslehden ohjeella 7-veljestä jämäkeristä nämä kirjoneulelapaset

Omat variaatiot kirjoneuleesta ja 7-veikan jämäkeristä

Kiirusta pitää

Muutamaan päivään en ole ehtinyt blogiini lainkaan. Lauantaina kävimme sisareni luona kyläilemässä Klaukkalassa asti. Rankka reissu, tuli niin konkreettisesti ilmi elämän rajallisuus ja vanheneminen. Sisareni on 15 vuotta minua vanhempi ja se alkaa nykyisin tuntua, ikäero. Monimutkaisten ja omituisten, perheellemme tyypillisten ihmissuhteiden takia yhteys sukulaisiin on jäänyt melko vähäiseksi. En toki itsekään ole kovin aktiivinen. Omia lapsiani ja lapsenlapsia tapaan toki säännöllisen usein.
Ja sitten se  kiirus sunnuntaina: olin ihan sokeasti luottanut kauppakalenteriin ja vaikka hiukan ihmettelinkin laskiaisen outoa ajankohtaa, en silti tarkastanut toisesta kalenterista päivämäärää. Lauantaina varasin siis hernekeittoaineet ja laskiaispulla-aineet. Toivottelin sunnuntaiaamuna  fb:ssä pitkiä pellavia ja hiukan naureskelin vesiliukumäille mielessäni, ulkona kun satoi vettä ja oli lämpöasteita. Niin se sitten naureskelu osui omaan nilkkaan, laskiainen on vasta melkein kuukauden päästä.

Valelaskiaispullat

 

Hernekeitto valelaskiaisena

 No, eipä haittaa, itse tehty hernekeitto on hyvää ja kyllähän laskiaispullia voi syödä toistamiseenkin, Noista keittämisistä ja leipomisista ei sen kummoisempaa kiirettä tullut, mutta sitten menin ottamaan valokuvia, ja jotain omituista kuvien lataamisessa taas tein, koska monistin kaikki kuvani moninkertaisiksi. Eikä ollut ensimmäinen kerta se monistus, joten kuvia oli kuvatiedostossani aika paljon. Tuntikausia sitten lajittelin ja tein kansioita ja nimesin kansioita ja poistelin liikoja kuvia. Ja kaiken tuon olisin voinut välttää kun olisin heti käyttänyt kumoa.toimintoa, mutta ei, piti mennä räpeltämään vaikka mitä ennenkuin se tuli mieleen.

Naapuriapuja

Aamusella tietokone tilttaili ja siitähän piti sitten narista facebookissa. Ystäväni, kaverini Vappu sitten riensi heti ojentelemaan auttavan kätösensä; toi minulle heille tarpeettoman tabun. Huomenna ehkä ehdin jonkin aikaa harjoitella sen käyttöä, ajatuksena kun on ollut jonkinmoinen nettiin päästävä vekotin viimeistään kesään mennessä hankkia. Nyt tabu makaa voipuneena laturiin kytkettynä, levätköön siinä huomiseen.
Toinen apuni tuli sitten naapurin Marjalta, hän kävi auttamassa tämän blogini ulkoasun ja näkyvyyden kanssa. Lisäilimme sivulleni muutaman seuraamani blogin ja sain hyviä vinkkejä kuvien laittamiseen. Periaattessa blogini pitäisi nyt löytyä Blogilistalta. Ilta on jo myöhäinen, ajatus ei luista aivoista näppäileviin käsiin. siispä unihenkilöä tapaamaan kohtapuolin.

Sukkia langan jämistä

 Muutama pari jämälankasukkia.

Toiset jämälankasukat Nallesta.

Kolme paria jämälankasukkia.

Jämälankasukat Nallelangast.

Karhunpoika sairastaa....

On se kumma kun välillä on hyvinkin kiireisiä päiviä, vaikka työelämässä ei ollakaan mukana enää.Pikkukullan sairastelu tällä viikolla muutti muutaman päivän ohjelman täysin ja sekös sekoitti kaikki suunnitelmat.
Pikkukullan kanssa eilen käytiin lääkärissä ja tulehdushan siellä oli, kummassakin korvassa, vaikka korviaan hän ei valittanutkaan. Muutenkin korvat sillä pikkumiehellä tuntuvat olevan  vain koristuksena, ei kuulemista varten. Tullehdusarvot mitattiin pikatestillä ja lääkekuurihan sieltä tuli. Muutenhan tämä tuiki tavallinen flunssa ei olisi mitään ongelmia tuottanut, mutta kun koko perhe oli lähdössä lomille, lentäen. Omien liimakorvieni kanssa lentokoneen laskut ovat tuntuneet välillä jopa tuskallisilta,  aina kuitenkin hiukan kivuliaita laskeutumisia, joten mietin miten pikkukulta sen tulehduskorvila kokee.Antibiootti ehtii kyllä tulomatkaan puraista, mutta kuinkahan menomatka?

Ompeluseuroissa

Ompeluseurat pidettiin talomme asukastilassa, niinkuin melkein jokaisena tiistaina elokuun puolesta välistä asti. Tänään kokoonnuimme hyvin pienellä joukolla, tauti oli verottanut Neulootikkojakin. Yksi uusi jäsen tuli ryhmäämme, mahtuisi sinne enemmänkin, muutaman lopettaneen tilalle. Tähän asti kaikki neulojat ovat tulleet Kannelmäki-liikkeen fb-sivun kautta tai ovat naapureitani, uusi jäsen oli kuullut meistä SPR:n kurssilla Kanneltalossa. Ei sitä koskaan tiedä, mitä kautta tieto leviää. En osaa olla huolissani ryhmän pienenemisestä, Tänään suunniteltiin kesäneulojaisia ulkona, eli ainakin muutama aikoo jatkaa kokoontumista vielä.


Jämälankaprojektini on vaiheessa tuhoa 7-veljestä langat. Sain tänään valmiiksi vihertävistä langoista neulomani raitasukat.

Iltapäivällä aloitin kirjoneulelapaset Novitan Lapaslehden ohjeella. Sikäli kiva ohje, että siihen voi käyttää kymmentä eri väriä. Värikästä tulee.

Pikkukullan hoitoa

Tänään ollaan ukkelin kanssa poikettu tavanomaisesta päiväjärjestyksestä. Pikkukulta sairastui viikonloppuna ja kun eilen oli vielä kuumetta, päiväkotiin ei tänäänkään ollut asiaa, vaikka kuumetta ei ollutkaan.
Pikkasen käytiin ulkoilemassa, lähellä oli mäenlaskuun hyvin käyvä aurauslumikasa, jossa poika olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta kun oli ollut tottelematon ja vaihtanut minun huomaamattani käsiinsä ohuet villasormikkaat, jossa pari sormenpäätä vielä rikki, ohjailin reilun puolen tunnin ulkoilun jälkeen kotiin.
Naapurin nuorempi tyttö oli löytänyt huoneestaan tekemäni jämälankasukat, ja tyypillisellä iloisella tavallaan tanssahteli ne jalassaan suu korviin asti hymyssä. Tuntuu hyvältä kun joku ilahtuu tekeleistäni niin paljon.
Tätä kirjoittaessani kuuntelen uutisia Perussuomalaisten Ruohonen-Lernerin syrjäyttämisestä. Näinköhän Soinin valtakausi rupeaa murtumaan kun hänen oikea kätensä ja ilmeisesti puolueen ainoa älyllinen olento syrjäytettiin julmasti. Enpä paljon pahastuisi jos puolue hajoaisi mahdottomuuteensa.Kuka siellä sitä paitsi osaa kansanedustajien idioottimaiset temput ja lausunnot selittää medialle, tai silittää, niinkuin Ruohonen-Lerner teki. Hän on lajitovereilleen syystäkin katkera.
Niin ja sitten asiaan, eli neulomiseen. Eilen aloitin 7-veljestä lankojen jämälankaprojektin. Menossa vihreäsävyiset langat, joita jostain syystä tulllut minulle uutena värinä lankakoriini. Ja jämälankojahan riittää varmaan kilokaupalla. Ja niinkuin iloitsin Nalle-lankojen loppumisesta, niin pikkunöttösiä pulpahteelee vieläkin tuon tuosta esille seiskaveikkojen alta.
Korissa tuskin kolmasosaa jämistä, aika paljon tuossakin.
Kävin tänään ostamassa Novitan uuden Lapaslehden, josta kuvittelin apua saavani lankojen tuhoamisessa, mutta kuin kohtalon langansolmuna paljastui, että suurin osa kivoista malleista, jotka haluaisin toteuttaa, onkin neulottu juuri Nalle-langoista.

Kuvansiirtoharjoittelua

No niin, nyt olen sitten onnistuneesti siirtänyt kolme tällä viikolla otettua valokuvaa blogiini, tästä se lähtee, vielä harjoittelen kuvien asettelua ja kuvatekstien kijoittamista.

 Nämä sukat tein tyttäreni pyynnöstä, hänestäkin on tullut melkoisen hyvä villasukkien käyttäjä, ohuet, Nallelangasta neulotut sukat mahtuvat hyvin kenkiinkin.

 Turkoosit sukat tein Isollekullalle. Kävin antamassa ne lauantaiaamuna, toivottelin niillä onnea liikuntaluokalle pyrkimisessä. Miten aika onkaan mennyt nopeasti, vielä äsken vauva, tämä ensimmäinen lapsenlapsi, ja nyt keväällä jo 9-vuotias koululainen.

Pikkukullalle ja tytöille tein myös sukat samaan syssyyn kun vauhti oli kerran päällä ja tarvetta oli. Vasemman puoleiset ovat kokoa 30 ja tyttöjen sukat kokoa 36-37.

Kaikki neulomani sukat ovat osa jämälankaprojektiani, johon ei suurtakaan lovea tullut vaikka viidet sukat neuloinkin pelkästään jämäkeristä. Turkoosia oli isompi kerä, peräti 64 g, sitä jäi hiukan tähteellekin joten toisten tyttöjen sukkien varressa siitä resori.

En nyt oikein tiedä kehtaanko kertoakaan miten lapsellisen iloinen tästä onnistumisestani olen. Pikkuhiljaa varmaan pystyn jakamaan arkiston niin, että sinne tulevat erikseen blogit käsitöistä, ruuanlaitosta, kierrättämisestä ja mielipidekirjoittelusta. Mielipiteitähän minulla riittää, yhtä paljon kuin aikaa ehdin sohvallani viettää neulomassa ja maailman menoa miettimässä. Nuo kaikki ovat perheeni lisäksi asioita, joista elämäni kohokohdat koostuvat, perheeni asioita vain sivuan, heidän elämänsä kuuluu heidän omiin blogeihinsa, jos he joskus sellaisen innostuvat tekemään.

Minä itse

Toinen päivä blogin pitäjänä on alkanut, edelleen tämä on tätä harjoittelua, minähän en mene kurssille enkä pyydä apua keneltäkään, teen kaiken itse, vaikka se vaatisi suuria ponnisteluja. Ehkä tuo minä itse juontaa juurensa kauas lapsuuden Pohjois-Karjalaan, jossa karujen olosuhteiden takia oli vain pakko selviytyä. Pikkasen olen edistynyt, löysin jopa lisää kuva painikkeen, kuvien lisäämisessä on tietysti omat haasteensa, nyt etsin keinoa jolla Picasasta lähetetään kuvia tänne. Sitä odotellessa voisin hiukan kertoa itsestäni ja syistä blogin perustamiseen:
Olen yli kuusikymppinen lähihoitaja. Viime vuodet olen ollut poissa työelämästä sekä selkävaivojen takia, että jalan murtumisen takia. Eläkkeelle pääsen ensi syksynä, Selkävaivat johtuvat kulumista ja kuntoutus olikin vaiheessa kun liukastuin ja oikea jalkani murtui, pahasti. Siitä alkoi uusi elämäni, ilman tupakkaa, mutta addiktoiduin neulomiseen, ihme etteivät puikot ole juurtuneet käsiini. Aluksi neuloin tupakan vierotusoireiden ja jalan murtumisen takia, sitten siitä tuli niin tapa etten enää pysty, enkä oikeastaan haluakaan, lopettaa.
 Asun Helsingin Kannelmäessä pikkupikku kodossa mieheni kanssa. Meillä on kolme aikuista lasta ja kaksi biologista lapsenlasta Isokulta ja Pikkukulta, poikia molemmat,ja kaksi ei biologista, teinit J ja S. Keskimmäinen lapsistamme asuu samassa talossa ja jopa samassa rapussa ja samassa kerroksessakin perheineen, toiset kaksi asuvat myös Helsingissä, joten melko liki ollaaan kaikki.
 Muutto Itäkeskuksesta yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen Kannelmäkeen oli minulle henkisesti rankkaa aikaa. Itään jäivät ystävät, tutut maisemat ja tutut tavat. Olen kyllä saanut uusia ystäviä, joskin huomaan, että melko ohuissa kantimissa entiset ystävyyssuhteet ovat olleet, eipä paljon olla tekemisissä enää. Uusia ystäviä olen saanut myös perustamani ompeluseuran kautta ja Kannelmäki-liikkeestä sekä meidän omasta kierrätyspisteestä.

 Näistä asioista tulen varmasti kirjoittamaan useinkin, ne ovat asioita, joiden takia en enää ole niin juurtuneena sohvalleni kuin aikaisemmin. Ja sitten on kesäelämä, vietämme suuren osan aikaa varmaan tulevanakin kesänä Pirkanmaalla, mutta siitä enemmän kun kesään asti vuotta eletään.

Aloituksen tuskia Löytyihän tämä uudelleenkin, blogini. Olen räpeltänyt taustaa ja yrittänyt muokata profiilia, mutta toistaiseksi melkoisen vähäisin tuloksin. Kuvia en osaa vieläkään ladata, ja niinkuin kuvittelin sieluni silmin ihanan käsityöblogin laativani. Ehkä huomenna virkein silmin perehdyn tuohon Googlen kuvahakuun ja saan sitten jatkossa kerättyä kuvani tännekin. Nyt kello on jo paljon ja nukuttaa armottomasti, ehkä just jaksan torkkua Midsommerin murhat tai Komisario Frostin sohvallani vielä.

Helmikuun ensimmäinen on ihan yhtä hyvä päivä luoda blogi, kuin joku toinenkin. Teen tätä ihan omilla taidoilla, jotka, voin vakuuttaa, eivät kovin kummoisilta juuri nyt tunnu. Sain jonkinmoisen taustan laitettua, vielä kun jostain keksisin, kuinka kuvia lisätään, niin siinäpä tämä olisi. Luulen että blogini on ainakin aluksi julkinen, kunhan keksin, mistä yksityisyysasetukset saan laitettua, harkitsen muutosta.

Näin lähdetään liikkeelle. Tekisi mieli kirjoittaa vaikka mitä, oikein kunnolla avautua, mutta yritän nyt hiukan pidättäytyä, koska en ole ihan varma, tulenko edes ikinä seuraavalla kerralla tätä luomustani löytämään tietokoneeltani.