Mihin se aika on sitten mennyt, muutamia ruusukkeita dippailin syksyä varten maalla, keräilin viinimarjoja ja säilöin niitä mm. mehustamalla ja hilloamalla. Mustikoita ei lähimetsissä ollut. Parhaassa kantarellimetsässä asusteli karhu ja sinne ei sitten viitsinyt kohtaloa uhmaamaan mennä. Se todistetusti on siellä, paikallisen mehiläistarhaajan hunajat se yritti varastaa ja jätti hyvät tunnistejäljet. Oli se käynyt vime syksynä kakalla meidän omenapuun alla. Joten likellä liikkuu.
Viimeisimpiä sukkiani.
Eilen käynnistimme ompeluseuran syyskauden. Minä en ottanut edes käsityötä kassista, rupattelimme kesän kuulumiset ja katselimme kuvia. Ompeluseuraan olin leipinut mustikkamuffinsseja, joiden ohjeen ja maistiaiset sain ystävältäni.
Sadepäivän puuhasteluna sytykeruusuja syksyn varalle.
