Nyt olen palannut uusin miettein, niin neuleissa kuin ruoissakin on koittanut uusi aika, ei enää pelkkää villasukkaa tai pyttipannua, kaikki muuttuu.
En koko mennyttä aikaa muistele, tässä ensimmäisessä kirjoituksessani kerron kuitenkin lyhyesti, mikä on muuttunut.
Ensinnäkin ruoka. Me molemmat olemme ylipainoisia, miehelläni oli useita kymmeniä kiloja painoa yli normaalipainon, minullakin pari kymmentä. Keväällä terveyskeskuksessa diabeteshoitaja kehotti miestäni menemään painonhallintaryhmään, sovittiin, että lähdetään molemmat, kunhan sopiva ryhmä löytyy.
Kun sitten kesän mökkeilystä asetuimme kotiin, rupesin varaamaan aikaa painonhallintaryhmiin. Niitä oli useita ympäri Helsinkiä, meille sopivin löytyi Myllypuron ta:lta. Elokuun loppupuolelta marraskuun puoleen väliin mahtui viisi ryhmän kokoontumista. Ryhmässä neuvottiin oikea-aikaiseen syömiseen sekä motivoitiin elämänmuutokseen joka jäisi pysyväksi. Jo ensimmäisellä kerralla päätimme noudattaa niitä hyviä oppeja joita sieltä saimme.
Nyt sitten syömme viisi ateriaa päivässä, punainen liha on jäänyt harvoin nautittavaksi herkuksi, aterioilla käytämme paljon kasviksia, kalaa ja kanaa. Vähensimme myös suolan ja sokerin käyttöä. Mieheltäni paino on pudonnut tasaiseen tahtiin, reilut viisitoista kiloa elokuusta lähtien. Minulla on paino pudonnut enimmillään neljä kiloa, tullut takaisin ja mennyt taas joitakin kiloja. En ole oikein tyytyväinen olooni. No, ehkä se vielä joskus tasaantuu minunkin painoni ja lähtee laskemaan. Mehän emme laihduta, me syömme oikein.
Muuttunut on myös elämäntapani. Olen aloittanut monenlaisten hyväntekeväisyysjuttujen teon. Omaiseni sairastaa muistisairauksia, häntä olen käynyt katsomassa niin usein kuin toiselle paikkakunnalle suinkin pääsen. Autottomana ja ajokortittomana hiukan haasteellista, mutta melkein joka viikko olen päässyt lähtemään.
Kahteen paikalliseen palvelutaloon olemme neulekerhon kanssa neuloneet kaikenlaista, sukkia, lapasia, muhveja ja nyt viimeisimpänä työn alla on polvipeitteet pyörätuolissa istuville ulkoilijoille. Kannelmäen palvelutalossa olen käynyt SPR:n vapaaehtoisen tukena ystäväpiirissä. Ja nyt tulevana keväänä palvelutalo muuttuu palvelukeskukseksi, niinpä muutoksen seurauksena avasimme neulekahvilan, tarkoituksena saada lauantaille eläkeläisiä ja työttömiä yhdessä tekemisen pariin vanhusten kanssa.
Omaa virike/virkistystodimintaani olen päässyt harjoittamaan Kantsun Olkkarilla, josta tulen varmaan monessakin blogissani kirjoittamaan. Se on minulle hyvin tärkeä paikka.
