SYYSKUUTA

En ole pitkiin aikoihin kirjoittanut mitään, enkä edes käynyt lukemassa muiden blogeja, jotenkin vain kotiin muuttamisen jälkeen aika on sujahdellut kuin siivillä, vaikka en mitään erikoista ole tehnytkään.
Muutaman kerran olemme sentään kokoontuneet ompeluseuraan, jossa on käynyt totaalinen kato. Jos meno ei vilkastu, ei ole mitään järkeä jatkaakaan joka viikkoista istumista.
Käsitöitä olen tehnyt, kesän jälkeen on valmistunut monet sukat ja parit kämmekkäät.

Kuvien lilat sukat ja kämmekkäät tein ystävälleni, jolla on jo jonkin aikaa ollut ongelmia terveytensä kanssa. Hän jaksaa silti olla mukana vertaistukiryhmän vetäjänä ja monessa muussa yhteisöllisessä ja sosiaalisessa tapahtumassa. Kuvat on otettu eri aikoina ja kummasti värit niissä vaihtelevat, vaikka kaikki ovat samasta kerästä tehdyt.
Huomasin juuri, että käsitöitä onkin aika paljon, täytynee postailla hieman useammin jotta saan näihin postauksiini jotain järkeä.

SADONKORJUUTA

Kappas vain kuinka aika rientääkään. Elokuu alkaa olla lopuillaan, enkä ole yhtään ehtinyt kirjoittamaan. Parit sukat olen sentään neulonut, ja vimeisimpää, vauvatennareiden tilaustyötä, tehnyt pitkin hampain jo toista viikkoa ja tänään sain ensimmäisen sukan valmiiksi.
Mihin se aika  on sitten mennyt, muutamia ruusukkeita dippailin syksyä varten maalla, keräilin viinimarjoja ja säilöin niitä mm. mehustamalla ja hilloamalla. Mustikoita ei lähimetsissä ollut. Parhaassa kantarellimetsässä asusteli karhu ja sinne ei sitten viitsinyt kohtaloa uhmaamaan mennä.  Se todistetusti on siellä, paikallisen mehiläistarhaajan hunajat se yritti varastaa ja jätti hyvät tunnistejäljet. Oli se käynyt vime syksynä kakalla meidän omenapuun alla. Joten likellä liikkuu.

Viimeisimpiä sukkiani.













Eilen käynnistimme ompeluseuran syyskauden. Minä en ottanut edes käsityötä kassista, rupattelimme kesän kuulumiset ja katselimme kuvia. Ompeluseuraan olin leipinut mustikkamuffinsseja, joiden ohjeen ja maistiaiset sain ystävältäni.

Sadepäivän puuhasteluna sytykeruusuja syksyn varalle.

HELLENEULEITA

Suomen valtasi tukahduttavan kuuma hellejakso. Huonosti hellettä sietävänä olen pakoillut sitä hirsitalon viileyteen. Kun ei muuta oikein jaksanut tehdä, neuloin jo kesäkuussa aloittamani kirjavat kukkasukat loppuun ja heti perään hillitymmän väriset toiset kukalliset.

 

Harmaat sukat ovat tilaustyö jouluksi. On se kiva kun joku aloittaa joululahjojen hankkimisen ajoissa. ei tule neulojallekaan kiire paniikkia tilausten kanssa.

Kun olin saanut sukat viimeisteltyä, aloin katsella ympärilleni. Helteen vuoksi olin ajoittain huonovointinen ja kaiken tekeminen tuntui työläältä. Ilmeisesti olin kuitenkin touhukkaana harrastanut moniakin asioita. Penkillä on laatikollinen sytykeruusuja odottamassa dippailua, sohvapöytä on täynnä lankoja, puikkoja ym. neulomistarviketta ja ruokapöydällä lepää videonauhoista ja hopean värisestä muovista tehtyjä viuhkoja. Viuhkat menevät marjapensaisiin lintuja pelottamaan. 

Minusta kodin tuleekin olla paikka, jossa voi hellittää vaatimuksista ja jossa kaiken ei tarvitse ollakaan aina viivasuorassa järjestyksessä. Noille levittämilleni tavaroille löytyy kyllä nopeastikin paikka, jos ne pitää laittaa pois silmistä.

KIERRÄTYSPUUTARHA

Varmaan kaikki ovat huomanneetkin, että kirjoittamisessa on taukoa ollut kesällä. En ole yrittänyt täyttää taukopaikkoja turhilla jorinoilla, koska käsitöistä ja käsillä tekemisestähän tässä blogissani on pääosin kyse.
Nyt kuitenkin innostuin kuvaamaan kierrätysistutuksiani. Alkukesän kylmyyden ja sateiden jälkeen kaikki luonnossa ja pihalla on riehaantunut kasvamaan.  Vanhoihin ruostuneisiin kottikärryihin istutimme kaikenlaista, osa jo kuolikin sateissa, osa jäi sitkeänä henkiin. Tupakka voi nyt oikein hyvin, samoin betuniat, äitienpäiväruusu puhkeaa uudelleen kukkimaan hetkenä minä tahansa.

Idean näihin sain "Kierrätyspuutarha" -nimisestä kirjasta. Suosittelen, ainakin selailemaan.
Toinen pihan lempikohteistani on samettiruusuvati, nekin kituivat alkukesän, sitten lämpimien tullen ne täyttivät koko vadin.  Istutusastiana puhki ruostunut pesuvati, hyvin toimii.

Siili löytyi kuistin sohvan vuodevaatelaatikosta. Piti ottaa se rappusille, vaikka ei ihan toimikaan, oletan sen olleen joskus tarkoitettu kenkien puhdistamiseen.

Tätä kirjoittaessani helleaalto on vallannut Suomen. Muuten olisinkin ulkona touhuilemassa, mutta pakoilen kuuminta hetkeä vanhan hirsituvan viileydessä.

SYTYKERUUSUT

Lupasin kirjoittaa ohjeen sytykeruusujen tekoon, saamanne pitää. Sehän on pitkäjänteistä puuhaa,  pitää kerätä kynttilänpätkiä sekä munakennoja.Kannesta, joka on yleensä sileä, kannattaa poistaa kaikki tuotetiedotteet, ne eivät oikein ota kiiltävänä paperina steariinia kiinni.
Työvaiheet järjestyksessä: Suojaa työtasot, varaa leivinpaperia, jolle voit laittaa dipatut ruusut, varaa myös pihdit.
1. Revi munakennoista kuppiosat erilleen.
2. Revi munakennojen kansipuolelta suikaleita, joita kannattaa ensin hiukan pehmittää käsissä, sitten kierittää rullaksi ja laittaa kuppeihin terälehdiksi. Pieniä irtopaloja kannattaa käyttää kiiloina.
3. Sulata steariini vesihauteessa pienehkössä astiassa, käytöstä poistetut kattilat sopivat mainiosti tähän työhön.
4. Dippaa pihdeillä ruusukkeita steariinissa. Laita dipatut leivinpaperin päälle, jotta valuneen steariinin voi kerätä taas talteen. Muutenkin kannattaa suojata pöytä tai työtaso, puuha on yllättävän sotkuista.
5. Kun ruusukkeet ovat hiukan kuivuneet, ne kannattaa dipata uudelleen.
6. Anna kuivahtaa ennen kuin pakkaat päällekkäin.

Kaiken kaikkiaan työhön kuluu yllättävän paljon aikaa, ruusukkeitahan voi tehdä sitä mukaa kun kennoja tyhjenee, mutta dippaaminen ja kuivattelu vievät nekin aikansa. Itse tein mieluummin isomman erän kerrallaan. Kauneimmat kerään erilleen ja pakkaan tuliaisiksi kyläpaikkoihin, joissa tiedän olevan tulisijoja.
Aikaisemmin olen vähän hymähdellyt näille ruusuille, mutta nyt kokeiltuani niitä sytyttämiseen, olen vakuuttunut niiden toimivuudesta.

Munakennon kuppiosaan laitoin kannesta repimiäni suikaleita, jotka olin ensin käsissä hiukan pehmittänyt ja kiertänyt rullalle.

Ruusuja kastettiin kattilassa olevaan steariiniin, kattilassa oli hiukan vettä myös.

Väritöntä steariinia sulatin vesihauteessa.

JUHANNUS JA KESÄKUUN LOPPU.

Niin mennään kohti heinäkuuta että kohina käy. Molemmat lapsenlapset olivat hoidossa juhannukseen asti ja periaatteessa mukavasti meni. Pojilla oli oikein listaan merkityt peliajat tabulle ja kun ei muuta sanktiota voinut käyttää, peliajan menetys toimi hyvänä motivoijana käytökselle, pelkkä uhka jo riitti hillitsemään riehakkaamman menon.
Juhannuksesta tyttäreni jäi myös lomille ja hoitovastuu siirtyi meiltä pois. Mutta ei halivastuu ja silminä rannassa olo eikä ruuanlaittovastuu. Hassua sinänsä, että mökillä teen aika usein ruokaa kaikille, vaikka alan koulutusta löytyy ihan muualta.
Tässä olikin hyvä aasinsilta Juhannuksen ruokiin, kaikesta ei ole kuvia, mutta juhannuksen pääruuasta, rosvopaistista, sain muutaman kuvan otettua, tai itseasiassa sen teosta, nälkä voitti sitten annoskuvaukset.

Tässä nuotio on sytytetty maauunin päälle.

p

Lihojen paketointia

Tuntikausia maauunissa nuotion alla muhineita paisteja nostetaan.

Kanaverkot poistetaan paistikääröjen päältä.

Paistinleikkuu.

Tähän vielä hiukan rosvopaistin lisukkeista; tietysti valkosipuliperunoita, tietysti valkosipulimössöä, joka meillä on majoneesia ja juustoraastetta sopivasti valkosipulilla maustettuna, kaaliporkkanapaprikakukkakaali ym.kasvishöystö ja jälkiruuaksi Briittakakkua.
Tässä kohtaa taas harmittaa kirjoittaa blogia tabulla, ei taivu haluamakseni sivun rytmitys, ei millään.

Laitan vielä viimeisimmän ruokakuvan, näillä herkuilla ollaan lopettamasa kesäkuuta, ihan ehdoton kesäherkku, muurinpohjaletut, tuoreet kotimaiset mansikat ja kermavaahto, hyvältä maistui.

KESÄMAILLA

 Toista viikkoa on hujahtanut kuin huomaamatta. Päivät soljuvat leppoisen kiireisinä ja iltasella saunan ja iltapalan jälkeen olen ollut valmis nukkumaan samaan aikaan Pikkukullan kanssa. Minulle on suotu melkoiset unenlahjat ja jos ei huolia ja murheita ole, nukun kuin tukki heräämättä.
Tänä kesänä kaikki on kukkinut varhain ja runsaasti, toivottavasti jotain jää loppukesällekin, muuten on aika tylsää.

Valkoinen sireeni on yksi lempikukistani, valitettavan lyhyt
vain on se aika, jonka siitä saa nauttia. Kuva toki aina muistuttaa mieleen sen kauneuden.

Pihalla on ruusupenkki, aluksi oli kivaa kun tervakukat ja koiranputket kukkivat, kaikkea en raskinut kitkeä, nyt se hiukan harmittaa, kun ruusupenkki on peitynyt koiranputken ja tervakukan alle, joukossa tietysti myös nokkosta. Yritän se Juhannukseen mennessä saada jonkinmoiseen kuntoon.

Toin kotoa muutaman tomaatintaimen, tässä ne ovat ulkoilemassa ja odottelevat lopullista, aurinkoista paikkaa pihalla. Yksi kurkun taimikin on joukossa.

Pikkukulta iltauinnilla.

Näihin tunnelmiin ja juhannusviikolle kaikkea mukavaa toivottaen lopettelen tällä erää,

KESÄAUTO

Hankittiin meille kesäauto. Ukkeli sitä laitteli katsastuskuntoon ja taisi jopa kolmannella kerralla mennä läpikin. Siispä torstaina luultavasti pääsemme sillä huristelemaan kesämaille.
Sitä ennen tekaisin palveluksen tehneille kavereilleni sukat, sinisävyiset raitasukat herralle, niistä kuvaa jo aikaisemmassa postauksessa. Rouva saa kukkasin koristellut pinkit kesäsukat.

 

Nyt kun hommat on hoidettu, huomenna aion nauttia kampaajalla hiusten leikkaamisesta, kesätukkamallia täytyy pyytää, niin sillä pärjää sen pari kuukautta mökillä. Pikkuhiljaa olen jo laittanut tavaroita kasaan, tiedän kyllä että jotain tuikitärkeää unohtuu. Onneksi posti kulkee ja viimeistään juhannukseksi porukkaa tulee, niin saadaan unohtuneet.
Yksi huoli vielä on, kuinka saan ikkunalla pitkiksi venähtäneet, jo kukkivat tomaatintaimet ehjänä perille.
Ai niin, on tietysti vielä toinenkin huoli, kuinka kotiin jäävät kukat selviävät kesän hiukan huolettomien kastelijoiden hoivissa. Santut ovat juuri puhkeamassa kukkiin, samoin perhoskämmekkä, anopin joulukaktuksen tahtoisin myös säilyttää, samoin enkelinsiiven ja vuoripalmun ja ja ja....

KESÄKUU

Nyt se alkoi, lomakausi. Tänään on Pikkukullan syntymäpäivä, kuusi vuotta sittenkin oli sunnuntai, kun poika ensi parkaisun päästi.
kun kysyin lahjatoivetta, kauka viisas poika vastasi:"en mä mitään tarvii, yllättäkää minut."

Tässäpä tämä yllätys nyt olisi, perheessä myös miespuoliset tykkäävät saada kukkia. Perheen isä hoitaakin viherkasvit.

Muutama lahja jo avattu, kummisedän tuoma peli taisi olla mieluisin. Mummin kassissa olleet vaatteet eivät kovin kauaa kiinnostaneet.

Niinkuin aina, Pikkukullan kotona on paljon kaikkea herkullista syötävää, eikä mikään ihme, onhan tyttäreni kokki ja leipuri-kondiittori ja vävy on keittiömestari.

JO JOUTUI...

Näin sitten saatiin toukokuukin loppuun.  Aamulla kävimme Isonkullan koululla kevätjuhlassa. Suvivirrestä laulettiin vain kaksi säkeistöä, se panee miettimään, kuinka typistetty Enkelitaivaasta tulee. No, tuolle ala-asteelle ei meidän perheestä ensi syksynä ole  menijää, Pikkukulta menee syksyllä vasta eskariin.
Nyt taitaa käsitöihin tulla taukoa, ainakin tahti hidastuu, kesällä on niin paljon muuta. Tokihan minulla on aamuvarhaiset tuntini neulomisaikaa, ja ne täytyykin käyttää tarkoin hyväksi.
Viimeisimmät sukat valmistuivat parahiksi juuri eilen illalla, sinisävyisiä keränloppuja niihin neuloin.

Miesten saapassukat kokoa 42-43.

Tuleva, kesäkuun ensimmäinen viikko onkin sitten maallemuuttoviikko. Pikkukulta lähtee meidän mukana, Isokulta menee kesäleirille. Mökillä työleiri odottaa, kaikki jäi vaiheeseen, että pitäisi tehdä mieluummin heti.

VIHERTÄVÄÄ JA SINERTÄVÄÄ

Nyt kun kirjoittamisen alkuun pääsin ja sadesää estää ulkoilun, laitan vielä muutaman kuvan neuleistani toukokuulta.
Ikäänkuin olisin mielessäni kevään värejä hakenut, vaistomaisesti, miettimättä. Olen nimittäin lankalaihiksella, ja uusia lankoja aion ostaa vain tilaustöitä varten tarvittaessa, muuten on käytettävä jo olemassa olevia lankoja, ja niitähän on vielä.
Nyt näyttää siltä, ettei kuvien lataaminen onnistu taaskaan, joten kerron hiukan noista neuleista. Minulla on ollut silkkivillalankainen neuletyö kesken yli neljä vuotta. Pari kertaa sitä ihmettelin ja laitoin taas takaisin kaappiin.
 Pari viikkoa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja purin neuleen. Googlettelin ohjeita ko.langalle ja löysin kipuapulangan. Päätin tehdä koekakun, eli lämmittimen kipuilevaan jalkaani, minusta se jopa toimikin, joko lämpö tai lämmitin helpottivat jalan särkyä. Tein sitten kaverilleni niska/hartia/olkavarsilämmittimen,sen vaikutuksesta odottelen tietoa, hyvältä kuulemma tuntuu, mutta että viekö kipuja, se tieto puuttuu.
Tänään tapasin henkilön, jolle tein sen hartialämmittimen, kertoi, että on auttanut kivuissa, vaivojen syynä on fibromyalgia, sen lisäksi hän on loukannut olkapään kaatuessaan. Lämmitin ei ehkä ihan maailman kaunein ja taidokkain ole, mutta kun se tuntuu toimivan, voin tehdä kauniimman ihan ohjeen mukaan.

Sadepäivän satoa.

Kuvat näyttävät menevän mihin sattuu, sentään tässä päivityksessä pysyvät. Yritän vielä lisätä toukokuisia kuviani, on vain melkoisen työn takana, joten jatkan huomenna.

Hihatin, eli hartialämmitin.

TOUKOKUISIA

Ne harvat jotka blogiani seuraavat,  ovat varmaan huomanneet pieniä muutoksia, blogini nimi on muuttunut, enkä enää esiinny omalla nimelläni vaan käyttäjänimelläni. Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö edelleen seisoisi sanojeni takana,  se nyt vain näyttää olevan tapana.
Laitan vielä muutaman kuvan kuluvalta toukokuulta, sitten varmaan päästäänkin jo ajankohtaisempiin kesäkuviin reaaliajassa. Muutama juttu täytyy vielä opetella tämän tabun käytöstä ennen kesälaitumille siirtymistä, kaikkeahan tällä ei voi tehdä, mutta aika paljon, kuvien tarkkuuteen ja väreihin olen tosi tyytyväinen. Tekstinkäsittely ja kuvien lisääminen ovat hankalia, siksipä en edes yritä asetella kuvia, ovat siinä mihin sattuvat tupsahtamaan.

Lisää kuvateksti

i

Vanhan talon hirsiseinät pitävät tuvan sopivan lämpöisena helteelläkin. Joskus on kuitenkin mukava istahtaa rennosti takan ääreen.
Toukokuisiin herkkuhetkiin kuuluivat nautinnolliset lounaat pihalla, muutamana päivänä herkuttelimme grilliruualla, yksi Suosikkiruuistani on kunnon pihvi ja kasvisnyytit, grillattuna muurikalla. Kaunis kattaus kuuluu asiaan, liinoineen kaikkineen. Ehdimme kaiken pakollisen tekemisen lomassa istahtaa nauttimaan upeasta miljööstä vanhassa pihapiirissä.

 Pieni korvasienisaalis metsäretkeltämme.

SANOJA JA KUVIA JA MIELIKUVIA

Pitkästä aikaa pääsin päivittämään blogiani. Kun on blogi joka käsitelee käsitöitä ja ruokia ja kaikkea maan ja taivaan väliltä, ei minusta pelkät sanat riitä, täytyy olla mielikuvien lisäksi kuvia. Ja kuviahan on tullut otettua, mutta vasta tänään tajusin, kuinka liitän kuvat tänne blogiin tabullani, joka on syksyyn asti ainoa laite nettiin pääsyyn.

Laitan muutaman jämälankakuvan maistiaisiksi, en kaikkia yli kuukauden aikana ottamiani, vähän kerrassaan, kun näyttää siltä, että en kamalasti ehdi neulomaankaan toistaiseksi, kun kevään pihatyöt ovat kiivaimmillaan

Tähän sain nyt tällättyä viimeiseksi valmistuneet kukkasukat, niitä olen neulonut muutaman parin tuhotakseni sukkalankojen loppukeriä.

Nämä sukat tein innoissani yhteen pötköön, ideoita olen ottanut Tättähäärältä ja Anelma Kerviseltä.vielä laitan kuvan yksistä kauneimmista koskaan tekemistäni sukista, ne annoin ystävälleni kesälahjaksi.

Kesälahja ystävälleni

EI IHAN TIETOKONE

Muutama päivä sitten valittelin tietokoneen rikkoutumista ja pähkäilin mitä tehdä, ratkaisin asian niin että hankin pikkumustan tabun korvikkeeksi.
Käsityökuvia on kamerassa, niitä en tähän hätiin pysty julkaisemaan, jotain kuitenkin on tullut valmiiksi. Eipä nyt näköjään onnistu kuvien lisääminen, täytyy pyytää viisaammilta apua. Eli odottelemisiin.

Ilman tietokonetta

Näin on siis päässyt käymään. Vanha koneparkamme heitti veivinsä viikkoa ennen Pääsiäistä. Onneksi jo jonkin aikaa sitten olin saanut lainaksi ystävältäni tabun. Tähän totuttelu vienee muutaman tuokion, joten bloggaaminen jatkuu, kunhan saa oman laitteen, tietsikan hankimme vasta syksyllä, kunhan palaamme mökiltä takaisin kaupunkikotiin.

EHTISITKÖ TEHDÄ VIELÄ YHDET

Se olisi taas maanantai, ja ihan samanlaisella ihmetyksellä täytyy taas todeta, että viime viikko katosi vallan kartalta. Ei minulla mitään muistinmenetystä ole, aika vaan menee niin nopeasti että perässä ei pysy. Pikkasen täytyy politikoida, vihaan kesä-ja talviaikoihin siirtymisiä, saisivat jo lopettaa tuon pelleilyn. Minulta menee aina monta viikkoa hukkaan kellojen siirron aikaan. Iltaisin silmät menevät väkisin kiinni jo yhdeksän maissa, ja aamuisin heräilen neljän jälkeen. Sinänsä ihan oikea rytmi, iltauninen ja aamuvirkku olen aina ollut, mutta rajansa silläkin. Kun neljän jälkeen heäilee, päikkäreille pitäisi päästä jo kymmeneltä, ja kun en halua päikkäreille, olen tokkurainen koko päivän. Siksipä äänestäisin heti sen puolesta, että oltaisiin aina normaaliajassa.
Tiistaina sisareni kävi. On surullista huomata, kuinka me vanhenemme. Sisareni ei enää oikein jaksa neuloakaan, joten hän kävi minulta parit sukat, toiset muuten vain, toiset kerhonsa arpajaisvoitoiksi. Ja kuinka ollakaan, voitti samat takaisin arpajaisissa.

Nämä menivät sisareni kerhoon arpajaisvoitoiksi.

 Nämä tein tilauksesta entiselle työkaverilleni.

Ja nämä tein tilauksesta espoolaiselle rouvalle, joka tilasi vähän aikaa sitten monta paria lapasia.

Samainen henkilö tilasi näiden lisäksi vielä muutaman parin lisää lapasia, onneksi hiukan eri mallilla kuin entiset, niin ei käy yksitoikkoiseksi neulominen.

Näissä vauvan lapasissa ja sukissa olen käyttänyt pintamallina Ailin-lapasten pintakuviota, sillä kuviolla teen vielä ne loputkin tilauksen lapaset. Jännää katsoa mitä tuleman pitä, tilaaja toivoi nimittäin yllättäviä väriyhdistelmiä.  Luonnolliesti laitan kuvaa sitten kun jotain on valmiina.

TILAUSTÖITÄ

Voi kömmähdysten kauhistus. Tämän päiväistä blogiani asentaessani tein taas muutaman kokemattomuus virheen. Sain poistettua kaikki tekstini. Onneksi en pahemmin hermostunut, joten sain kaikki muut, paitsi viimeisimmän postaukseni pelastettua, siinäkään ei mitään kuolematonta filosofiaa ollut, postailin kuvia viime viikkoisista neuleistani, kaikki tilaustöitä.
Laitetaanpa sitten kuvat uusiksi:

Irinat

 

 Näihin lapasiin otin pintaneuleen ohjeen joltain venäläiseltä sivulta, joten olkoot sitten nimeltään vaikka Irinat.
Irinoiden ohje on aikaisemmassa
postauksessani.

Kirjoneuleiset kuuluvat samaan tilaukseen Irinoiden kanssa.

IFK:n fanisukat

Kukkaiskynsikkäät

 

 

 

 

 

 

Mikäli joku vain ohjetta kaipailee, lisään toki mielelläni.
Näitä kynsikkäitä on kiva tehdä, valmistuvat nopeasti ja tulee nättiä.