JUUSTOKAKKUA ÄITIENPÄIVÄKSI

 Minä olen aina rakastanut leipomista, säilömistä ja ruuanlaittoa. Pakko myöntää, että vuosien mittaan ruuanlaitosta on kyllä tullut arjen pakkopullaa, mutta nipottajana ja herkkusuuna pyrin arkiruuastakin tekemään maukasta, ja varsinkin edullista ja riittoisaa.

Ongelmana onkin ollut se, että jämähdän usein tilaan "aina on tehty näin, en halua (uskalla) kokeilla uutta koska tämä toimii ja on hyvää". Nyt ollaan tultu tilanteeseen, että haluan kokeilla uusia ohjeita, uusia makuja ja uusia koostumuksia. Perhe ja ystävät kyllä tietävät tämän nipottajan inhokit ja rajoitteet, basilikaa tai raakaa sipulia ei minun ruuissani ole. Sipulia en suinkaan inhoa, mutta saan raa'asta sipulista haavoja suuhuni ja nielu hiukan turpoaa, käytän kyllä kypsennettyä sipulia paljonkin, koska sen mausta pidän. Jostain syystä basilika on saanut kaikki inhoni ylleen, useista maistamiskerroista huolimatta ei käy, ruoka jää syömättä. Joudun jopa kaupassa lähtemään kassajonosta, jos joku pöllyttelee basilikan hajuja lähellä. Korvien välissä ilmeisesti viiraa.

Mutta mennäänpä asiaan, eli juustokakkuun. Sitä tarjoillaan tänä vuonna jälkiruuaksi perheen yhteisellä yhdistetyllä äitienpäivän aamiais-lounaalla, vaikka iltapäivän puolelle se taitaa lipsahtaa jotta kaikki saadaan koolle.

Juustokakun ohjetta ahkerasti googlettelin ja kaikenlaisia ihanuuksia olikin, vesi kielellä ohjeita luin, Tähän päädyin siksi, että se kuulosti ensikertalaiselle tarpeeksi simppeliltä ohjeelta. Suklaiset olivat aivan ihania, mutta monessa oli valkosuklaata ja se taas ei sovi minun laktoosi-intolenranssini kanssa yhteen, joten en nyt ruvennut soveltamaan mitään vaan päätin mennä varman kautta. Ohje juustokakkuun löytyy täältä:http://www.maku.fi/reseptit/aurinkoinen-juustokakku

Tekovaiheet olivat varsin simppelit, murskasin keksit ja lisäsin murskaan sulatetun margariinin, sitten taputtelin seoksen irtopohjavuokaan. Vuoan pohjalle olin laittanut leivinpaperin, ohjeen mukaan.

Tein täytteen, joka ainakin kulhoa nuollessani maistui äärettömän hyvältä, joten toivoa sopii ettäse myös maistuu siltä valmiissa kakussa.
Uutta oli myös liivatteen käyttö, monessa ohjeessa sitä on ollut ja olen nähnyt sitä käytettävän leivonnaisissa ja jälkiruuissa, mutta en ole tulut käyttäneeksi sitäkään koskaan. Kakkuihin olen käyttänyt hyytelösokeria marjojen päällä. Eipä liivatteen käyttökään ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Sitten vaan täyte vuokaan keksimurskan päälle ja jääkaappiin yöksi hyytymään, jotta voin laittaa aurinkoisen päällyksen koristeeksi ja lisämauksi. Tässä kohtaa huomasin, että minkäänmoisia koristeita en muistanut hankkia, syötäviä kukkia tai muuta sellaista, ja mitään kermavaahtoista en siihen halua, enkä pikeeriä, jota aineistani saisin aikaiseksi. Ehkä keksin jotain kun sen aika on.
Valmista tuli. Eilen kun tarvitsin sitruunaa, pesin sen oikein hyvin ja kuorimaveitsellä leikkasin ohuita siivuja. Tarkoitus oli säästää ne vastaisen varalle, kun ei meillä aina sitruunaa ole ja joihinkin ohjeisiin tulee kuorta. No, heti tuli käyttöä, pyörittelimme tyttäreni kanssa niistä ruusut koristeiksi, minusta kakusta tuli kaunis, toivottavasti myös maukas.

Oikein ihanaista äitienpäivää kaikille äideille, minä lähden tästä lounaalle rakkaitteni kanssa.

Olen nyt yrittänyt monella tavalla avata tuon ohjeen linkin, osoitteen saan kyllä kopioitua, mutta jostain syystä se ei aukea. Olen pahoillani. Ohje kuitenkin on "Aurinkoinen juustokakku/Maku", jos joku haluaa googletella.

VAPPUA

Vappua vietimme perinteisesti, eli paistoin munkkeja, joita oli mukava nautiskella juuri Vapuksi valmistuneen siman kanssa.

Yllättäen kaikki lapset puoliskoineen tulivatkin meidän kanssamme aattoa viettämään. Mukavaa yhdessäoloa, saunomista, syömistä ja hiukan skumppaa sekä tietysti saunahömpsyt. Hömpsyt ovat perinnesnapsit mökiltä, eli kun olemme jonkin lukuisista askareista suorittaneet, voimme palkita itsemme Jalluhömpsyllä. Mukavasti se myös lämmittää kylmän uinti keikan jälkeen rantasaunalla. Uiminen, tai vähintään kastautuminen kuuluvat varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn asti saunomiseemme.

Täytyy myöntää, että kyllä meillä on rauhallista, niin kerrostalossa kun asummekin. Meidän rappulaiset olivat ihan hiirenhiljaa, eikä pihaltakaan meteliä toistaiseksi ole kuulunut.
Vimeisenä päivänä mökillä otin kuvan laiturivanhuksestamme, joka tänä keväänä päätti sitten antautua jäiden puristuksessa.

Lämpimiä kesäsäitä odotellessa menee vielä muutama viikko kaupungissa. Mutta kyllä se veri vetää maaseudulle kesäksi joksikin aikaa ainakin.

MINÄ OSAAN

Niin se vaan taas jäi blogikirjoittelu pitkäksi aikaa. Otsikko viittaa osaamiseen ja se tarkoittaa sitä että olen kokeillut osaamistani uudella alueella.

Aina olen jonkin verran käsilläni tehnyt. Neulonut olen lapsesta alkaen ja muistanpa ajan jolloin pitsien virkkaaminen lakanoihin oli intohimoni. Valitettavasti niitä ei juurikaan enää jäljellä ole.

Jo viime kesänä tein ystäväni kanssa sytykeruusuja mökillä, niitten teko-ohjekin on viimekesän blogissa.Tämän talven uusi harrastus on ollut askartelu.Talvella innostuin suodatinpaperikukista, niitten liittämisestä kransseihin ja kortteihin. Huovuttaminen oli myös uusi aluevaltaus, se tosin lopahti kun sain tuskallisesti kuivahuovutettua muutaman pääsiäismunan.

Kävin yhden ystäväni kanssa yhden kurssin myös punonnasta ja jopa kurssittauduin toisella kurssilla kahvipussien punontaan. Kurssilla oli mukavaa olla, punonta ei kuitenkaan taida olla se minun omin juttuni. Vielä aion kokeilla hakapunontaa, josko se nappaisi, kahvipusseja löytyy jopa leikattuina oikean kokoisiksi.

Ehkä pitäisi joku kurssi käydä näiden uusien laitteiden käyttämisessäkin. Edelleenkään en hallitse kuvien lisäämistä ja muokkaamista. No, toistaiseksi näin.

Nämä virkattujen korien kuvat tulivat mukaan vahingossa, mutta nekin ovat uutta osaamista, uutta tekniikkaa. Joten puoltavat paikkaansa osaamisotsikon alla.

NEULOOTIKON PALUU

Näin on talvi mennyt ja yhtään kädenjälkeä en ole saanut aikaiseksi tänne laittaa. Muutaman kerran on käynyt mielessä, kaikenlaista kun on tullut tehtyä. Syksyllä, kun neuloin aika paljon tilaustöitä ja hyvin paljon samanlaisia sukkia, en viitsinyt samanlaisia viikosta toiseen postata, nyt tähän lisäilen jotain erilaisia juttuja. Vielä tähän postaukseen neuleita, seuraavaan laitan kuvia muista askarteluistani.
Innostuin tietysti villasukkaryhmissä levinneeseen villitykseen huovuteetuista varrellisista töppösistä. Ohjeen löysin Lankahelvetti-blogista ja tässä parit erilaiset. Turkoosivartisissa varret ovat Isoveli lankaa ja terät Joki-lankaa. Kirjavissa varret myöskin Isoveljeä, mutta terissä on keränloppuja vanhasta puro-langasta sekä harmaista tossuista jääneistä Joki-langoista.Tossut valmistuvat nopeasti, neulotaan isoilla puikoilla, myös ohuempi huopuva lanka. Sopii hyvin työksi minunlaiselleni kärsimättömälle tyypille.