EHTISITKÖ TEHDÄ VIELÄ YHDET

Se olisi taas maanantai, ja ihan samanlaisella ihmetyksellä täytyy taas todeta, että viime viikko katosi vallan kartalta. Ei minulla mitään muistinmenetystä ole, aika vaan menee niin nopeasti että perässä ei pysy. Pikkasen täytyy politikoida, vihaan kesä-ja talviaikoihin siirtymisiä, saisivat jo lopettaa tuon pelleilyn. Minulta menee aina monta viikkoa hukkaan kellojen siirron aikaan. Iltaisin silmät menevät väkisin kiinni jo yhdeksän maissa, ja aamuisin heräilen neljän jälkeen. Sinänsä ihan oikea rytmi, iltauninen ja aamuvirkku olen aina ollut, mutta rajansa silläkin. Kun neljän jälkeen heäilee, päikkäreille pitäisi päästä jo kymmeneltä, ja kun en halua päikkäreille, olen tokkurainen koko päivän. Siksipä äänestäisin heti sen puolesta, että oltaisiin aina normaaliajassa.
Tiistaina sisareni kävi. On surullista huomata, kuinka me vanhenemme. Sisareni ei enää oikein jaksa neuloakaan, joten hän kävi minulta parit sukat, toiset muuten vain, toiset kerhonsa arpajaisvoitoiksi. Ja kuinka ollakaan, voitti samat takaisin arpajaisissa.

Nämä menivät sisareni kerhoon arpajaisvoitoiksi.

 Nämä tein tilauksesta entiselle työkaverilleni.

Ja nämä tein tilauksesta espoolaiselle rouvalle, joka tilasi vähän aikaa sitten monta paria lapasia.

Samainen henkilö tilasi näiden lisäksi vielä muutaman parin lisää lapasia, onneksi hiukan eri mallilla kuin entiset, niin ei käy yksitoikkoiseksi neulominen.

Näissä vauvan lapasissa ja sukissa olen käyttänyt pintamallina Ailin-lapasten pintakuviota, sillä kuviolla teen vielä ne loputkin tilauksen lapaset. Jännää katsoa mitä tuleman pitä, tilaaja toivoi nimittäin yllättäviä väriyhdistelmiä.  Luonnolliesti laitan kuvaa sitten kun jotain on valmiina.