Ompeluseuralaispalvelu

Ei liene vaikeaa arvata miksi roikun täällä blogia kirjoitamassa aamupäivällä yökkäri päällä, tukka laittamatta ja hommat  vaiheessa.  Niin, pitäisi ryhtyä, ruveta tai alkaa. Tänään olisi nimittäin erittäin hyvä päivä vaihtaa kukkamullat, jos vain joku ne multasäkit jaksaisi kantaa kaupasta kotiin.Tapanani on jo jonkin aikaa ollut tehdä viikkosiivous saunapäivänä,  käymme taloyhtiön saunassa torstaisin. Nyt vain ei huvita lähteä kauppaan vaikka pitäisi, muutenkin, jääkaappia pitää täydentää.
Näillä aasinsilloilla pääsen vihdoin asiaan, syynä on tämä:

Kaksi sukkaa yhtäaikaa pyöröppuikoilla

Eilen illalla vihdoinkin ompeluseurassa yksi Marjoistamme ehti neuvoa minulle tuota tekniikkaa. Marjoja on kolme, Ko, Ke Ja Pi. Pi oli asialla, kun vihdoin sain itse vietyä puikot ja langat kotikoloomme.
Nyt olen eilisillasta asti neulonut noita kahta vartta ja toki tekee mieli viedä tuo neule loppuun asti tuolla tekniikalla. Jostain syystä vain teen koko ajan alkeellisia virheitä, joita ei ihan yksinkertaista ole korjata, kun pitää purkaa kahta sukkaa, jotta pääsee virhekohtaan asti.
Pieni porukkamme oli eilen varsin virkeässä tilassa, kun jo muutaman kerran meitä on ollut vain viisi, eilen oli peräti yhdeksän iloista neulojaa ja virkkaajaa. Ja keskustelut, ne ovat parasta, Marja esitteli siilejään, Sanna toi huovutusvilloja, keskustelimme Roskalavaprojektista ja Roskalavapaviljongista, maailman ylikansoittumisesta, neulomisesta ja langoista tietysti myös.
Koskaan en olisi voinut uskoa, että täysin vieraat naiset voivat ystävystyä, nauraa ja jutella, välillä hyvinkin aroista asioista, näin vapautuneesti. Ompeluseuramme ei ole vain ohjannut käsotöiden tekemisessä, se on antanut niin paljon, uusia ystäviä ja uusia tapahtumia, iloa ja naurua, hyviä hetkiä.