Aluksi tietysti oli ne tavalliset löpinät ja laulut ja soitot, oikeasti kyllä laulusolisti oli mahtava, jostain syystä ihan eri kuin ohjelmassa mainittu, lauloi äärettömän hyvin ja koskettavasti, niinkuin nyt iso mies isoine bassoäänineen vain voi.
Tilaisuuden kohokohtana oli kyllä puhujavieras, valloittava persoona, Aino Suhola. Miten lienen ollutkin niin herkillä, melkein samaan aikaan piti itkeä liikutuksesta ja nauraa hirnahdella hänen jutuilleen. Täytyy varmaan ainakin yksi hänen kirjoistaan lukaista, ja mikä ettei muitakin, jos teksti on yhtä mukaansatempaavaa kuin puhe. Ja kuitenkin on kyse kepulaisesta uskovaisesta, ei ihan samaa ideologiaa edusteta, mutta ainahan voi kepulaisissa uskovaisissakin olla poikkeuksia ihmisinä. Annan Ainolle yhden kirjan verran mahdollisuutta viedä kallisarvoista aikaani.
Pitkästä aikaa tuli tilaustöitäkin, kun tuli yksi, tuli toinen ja tänään vielä kolmaskin, niin ettei ihan sovi hurjaksi heittäytyä ja pelkästään lukemaan ryhtyä, Suholaakaan, joululahjakirjojanikin olen nyt vasta aloitellut, Leena Lehtolainen iltasatuna.
Lankoja seitsemään pariin lapasia, tilaustyö |
Hifk:n fanisukat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti